Wavves: You’re Welcome

Ghost Ramp

You’re Welcome -albumin avaus on suorastaan hengästyttävä. Daisyn räjähtäessä maisemaan, on Wavvesin energistä, garagen-katkuista ja auringonpaisteista punkkia vaikea, ellei peräti mahdoton, vastustaa. Vokalisti/kitaristi Nathan Williamsin yhdenmiehen projektina vuoden 2008 tienoilla käynnistynyt Wavves on tätä nykyä ihka oikea bändi, mutta Williams pitää selvästi kiinni ruorista. Eikä tästä paatista tunnu löytyvän lainkaan ankkuria tai muutakaan vauhdin hidastamiseen soveltuvaa laitetta.

Samaan aikaan huumaavasti rämisevät ja ärhäkästi tarttuvat rallit tunkevat etenkin albumin alkuun sellaisen määrän informaatiota, että You’re Welcome keikkuu itseensä tukahtumisen partaalla. Esimerkiksi Million Enemies hakkaa bassolinjallaan viestinsä kuulijan otsalohkoon, vaikka puhtaalla voimalla jos ei muuten, eikä armoa anneta. Williams ansaitseekin tässä yhteydessä kunniamaininnan, sillä jollain ihmeen tempulla pakka ei leviä käsiin, vaikka lähellä jo käydään. Pitkäsoiton puolivälin tienoilla värisävyt muuttuvat runsaammiksi ja biiseistä nousee yhä useammin mieleen takavuosien pop-hitit ja muut kummallisuudet. Come to the Valley menee vielä sisaruksiin pidemmälle, löytäen jostain reitin 50-luvun rockin puhtaaseen laaksoon. Yhdistelmä on outo, uniikki ja toimiva.

Jälkimmäisellä puoliskollaan albumi haarautuu entistä yllättävämpiin suuntiin ja Stupid in Love ottaa alun raivon sekoittaen sen raivostuttavan tarttuvaan rallatteluun. Under iskee puolestaan elektronisemman ja ehdottomamman äänivallin voimalla, käyttäen hyödykseen ikiaikaista hiljaa-lujaa-hiljaa -temppua, soundien rakentaessa siltaa Weezerin ja IAMXn välille. Ja jotta hämmennys ei pääsisi karkaamaan liian kauas, on albumin sulkeva I Love You muodoltaan mahtiballadi. Biisi on suorastaan naurettava kaikkine tsubbi-dubbi-duineen, mutta garagepunkrakkausballadi toimii kuin toimiikin, toisinaan nyt ainakin. Huh-huh!