Julkaistu: 27.05.2017
Arvostelija: Mika Roth
Humu Records
Nykyään tulee törmättyä enää harvakseltaan musiikkiin, josta ei useammankaan kuuntelukerran jälkeen osaa oikein sanoa, että mitä tyylilajia ja ideastoa se edustaa. Viime vuonna levyllisen blues- ja gospeltulkintoja levyttänyt Rissanen tarjoaa kuulijoille nyt nipun omia kappaleitaan. Rissanen on saanut taakseen uuden trion, ja Sons of the Desert verevän soiton avulla on syntynyt kiekollinen – niin, mitä?
Hybrid Soul -albumin sielua on vaikea purkaa sanoiksi, mutta rakennelman peruskivi on eittämättä blues rockin vankasta kalliosta lohkottu. Rissanen ymmärtää selvästi bluesin suurten kitaristien perinnön päälle, mutta kypsään 60-vuoden ikään myöhemmin tänä vuonna yltävä herrasmies ei kopioi toisten tyyliä tai tekemisiä, vaan on luonut aivan omanlaisensa sekoituksen. Hybrid Soulin sielunsäikeissä helisevät popin perintö, progen kurvikkuus, soulin kaipuu ja 60-luvun r’n’b – joka oli siis jotain aivan muuta, kuin se listakura jota näinä päivinä myydään r’n’b -nimikkeen alla.
Instrumentaalikappaleet virtaavat orgaanisena kokonaisuutena, kuin mystinen rekkakaravaani jossain kesyttömän lännen öisillä preerioilla. Sanattomuus antaa biiseille elokuvamaisia ulottuvuuksia, jolloin Safari Beat voi sykkiä vuorollaan sateen värittämän savannin yllä, tai vaikka iltaruskossa kylpevän pilvenpiirtäjäkaupungin taustana. Vapaus ja rajattomuus ovatkin Rissasen vahvuuksia, ja vaikka bändinä toimii ”vain” trio, saa nelikko luotua hämmentävän määrän variaatioita aiheistaan.
Blues rockin peruskiveltä aivan omanlaisensa rakennuksen luonut yhtye.
Linkki:
Jarkka Rissanen Sons of the Desert Facebookissa
(Päivitetty 8.5.2021)