Con Trane: Aikamatkustaja

Art Safari

Musiikin iloisessa genrelokerikossa on t�t� nyky� jos jonkinlaisia paikkoja. Paikkoja joissa outo musiikki saa kukkia, ainutlaatuiset ja vallankumoukselliset ideat hohtavat ylimaallista valoaan, ja kaikki jo tehty tehd��n kerran j�lleen uudelleen hieman eri tavoin. Con Trane on positiivisella tavalla outoa materiaalia, enk� keksi kuin kutsua sit� vain �joksikin muuksi�.

Sen verran Marko Syrj�l�isen projekti on silti kytk�ksiss� muuhun musiikkimaailmaan, ett� voin julistaa kaiken pohjana � ainakin jollain tasolla � olevan popin. Levyn kappaleet noudattavat l�yh�sti niit� s��nt�j� ja tottumuksia, joita olemme tottuneet populaarimusiikissa kuulemaan, eli biiseill� on ensinn�kin alku ja loppu. Niiden v�lill� saattaa tapahtua paljon, mutta pohjimmiltaan kyse on kappaleista. Sellaiset termit kuin �psykedeelinen� ja �kokeellinen� nousevat helposti mieleen, kun Con Tranen salaisuuksia tutkii, eiv�tk� aina ep�m��r�isen �maailmanmusiikin� varjot tahdo nek��n kadota.

Tummemmissa verhoissa liikkuva Mr. Schlagermann on kuin kamariorkesterin ja Einst�rzende Neubautenin onnekas yhteent�rm�ys, jossa em. on j��nyt voitolle. 97 Ways of Misery voisi olla kurkistus americanan pime�lle puolelle ja Funeral ottaa mukaan id�n mausteilla ryyditetyn bluesin. Mausteet ovat tosin polttanee alkuper�isen maun l�hes kokonaan pois.

Loppuun on varattu viel� yksi pieni muutos, kun vajaan vartin ajaksi kieli vaihtuu englannista suomeksi. Samalla tyyli muuntuu jonnekin l�hemm�s 70-luvun alun huuruista Pink Floydia, joka vasta etsi suuntaansa Syd Barrettin j�lkeisess� maailmassa. En v�it� ett� Con Trane hukkaisi n�iss� kohdin punaisen lankansa, mutta en my�sk��n v�it� ett� se olisi lujasti hallussa Aikamatkustajan p��ttyess� hitaasti itseens�.