Plan Divine: For the Pleasure of Remorse

Omakustanne

Kun yhtye ilmoittaa ylpeänä soittavansa ”ihastuttavan radiokelpoista rockia” ojentaa se samalla arvostelijoilleen pari suuremman kokoista kivenmurikkaa. Rockhan on aina kärsinyt siitä paradoksaalisesta tilanteesta, että et saisi myydä itseäsi, mutta samaan aikaan mahdollisimman suuria massoja pitäisi silti miellyttää jotenkin. Oululaisen Plan Divinen eduiksi on laskettava suoruus ja rehellisyys, sillä kyllähän debyyttialbumilta tosiaan löytyy formaattiradioillekin kelpaavia siivuja, joissa piisaa tarttuvuutta, rosoa ja melodiaa.

Noin viisi vuotta sitten alkunsa saanut ryhmä tyhjentää ensimmäisen kerran pajatson jo siinä vaiheessa, kun avaukseen sijoitettu sinkkuraita Snow Black pääsee kertosäkeeseensä. Äänivalli on iso, mutta ei kaiken alleen murskaava, melodia on tarttuva ilman tahmaisuutta, ja kitara/koskettimet/vokaalit -balanssi on kohdillaan. Kotimaisen bändin soittaessa tummasävyistä rockmetallia, jossa kohtalon juonteet tihkuvat sydänverta, vertailu siihen Suureen Yhtyeeseen on tietenkin myös väistämätöntä. The Pleasure of Remorse ja Another Name ovatkin melko suoraan HIMin paletista, siis sen kultakauden aikaisesta, mistä on kulunut jo melkoinen määrä aikaa, joten näille ralleille on enemmänkin tilausta. Joukon slovari, W.A.B.T.H.F., ei biisinä nouse unohtumattomien hetkien luokkaan, mutta rytmittää albumia tehden kokonaisuudesta vahvemman.

Plan Divine osaa puristaa biisikynistään hittejä, se on selvä, mutta tuotteiden loppuun asti jalostamisessa on havaittavissa vielä joissain kohdin ongelmia. Rohkeampi astuminen ulos boksista ja soundillinen lisärohkeus ovatkin niitä askeleita, jotka saattavat nostaa ryhmän ylemmästä keskikastista aina kärkeen saakka. Lupaavaa, erittäin lupaavaa.