Dragonforce: Reaching Into Infinity

Ear Music

Bändin saavuttaessa seitsemännen pitkäsoiton rajapyykin, on usein tapana katsoa taaksepäin ja pohtia mihin sitä on tultukaan. Näin on tapahtunut myös Dragonforcen linnassa, sillä vaikka seitsemäs albumi on tuttua tilujuhlaa, on mukaan hiipinyt myös uusia elementtejä. Ja näin ryhmä jatkaa tavoilleen uskollisena, mutta samalla myös hieman uudistuneena, kohti taivaanrannassa siintävää tulevaisuuden kultaista kaupunkia.

Intro nostattaa heti kättelyssä fiilikset, ja kun Ashes of the Dawn sitten räjähtää väistämättä silmille, ovat tutut palikat jälleen ilmassa: nopeat kitarat, tervaakin tarttuvampi melodia sekä runsaiden synien rakentamat sivuseinät. Ja pedaalia painetaan tietysti permantoa kohden, jotta neljässä ja puolessa minuutissa ei pääse väsy iskemään. Kuuden minuutin rajan rikkova Judgement Day on se eeppisempi biisi, jossa pelkkä alun pohjustus saa ottaa lähemmäs minuutin verran, ja kun vauhtiin on päästy, bändi on kuin purkillisen piristeitä vetänyt kasari-Helloween. Ja tämä on siis kehu. Ryhmän uusi rumpali Gee Anzalone pääsee nyt ensi kertaa tositoimiin studioalbumilla, eivätkä palikat sotkeudu, kun herra antaa tomien tutista ja tuplien päristä.

Kaikki on siis kohdillaan, vauhti on pääosin huiman ja hirvittävän välillä, kertosäkeet on vuorattu tarralla ja salamasotamaiset kitarasoolot sinkoilevat Herman Lin ja Sam Totmanin sormista kuin salamat Zeukselta konsanaan. Nopeus on tallella, tekniikan vain hiljalleen jalostuessa vuosien saatossa. Vadim Pruzhanov on löytänyt koskettimistaan lisää juustoisia herkkupaloja, joita ilman Dragonforcen levy ei voisikaan olla aito ja oikea asia.

Ja jotta kuvio ei olisi liian tuttu, osataan mukaan tuoda myös vähemmän dragonforcemaisia elementtejä. Slovariksi tulkittava Silence on monelle hc-fanille taatusti vaikea pala purtavaksi, eikä majesteetilliseen 11 minuutin mittaan kasvava The Edge of the World menne myöskään yhtenä palana nielusta alas. Omaan korvaani juuri nämä rajoja kauemmas työntävät palat ovat kuitenkin niitä, joiden ansiosta Dragonforce elää entistä väkevämpänä. Tämä on power metalia, mutta myös jotain hieman muuta. Kaikki on siis edelleen kunnossa lohikäärmeiden linnassa.