Juudas Iskariotin Suudelma: Anarkistan

Art Safari

Juudas Iskariotin Suudelma julkaisi esikoisalbuminsa, Novaja Zemljan viisi pitkää vuotta sitten. Tuolloin bändi viivähti nopeasti allekirjoittaneenkin musiikkitutkaruudulla, mutta en voi sanoa varsinaisesti kuunnelleeni sitä suuremmalla ajatuksella. Tai ainakaan en löydä moisesta enää minkäänlaisia muistijälkiä. Anarkistan vastaa soundillisesti kuitenkin melko tarkkaan sitä kuvaa, jonka JIS on päähäni muodostanut, joten kuka tietää – ehkäpä bändin etno/folk/joku muu -sekoitteinen musiikki sittenkin on tehnyt myyräntyötään aivopoimujen saloissa?

Anarkistan on juuri sellaista folkkia joka räpsäyttää päähän nopeasti ajatuksen, että tämänhän täytyy nyt olla jotain Balkan-folkkia – ihan kuin ymmärtäisin balkanilaisesta folkista tuon taivaallista. Mutta tärkeintähän ovat kuvat ja tunteet joita musiikki synnyttää, ja Anarkistan takoo raidoistaan ainakin allekirjoittaneen tajuntaan kuvan iloisista balkanilaisista. Laulua kuullaan vain yhdellä raidalla, mutta eipä näille instrumentaaliraidoille moista oikeastaan kaivatakaan. Itse asiassa vokaalit vain sijoittaisivat musiikkia liiaksi tuttuihin loosheihin, jolloin bändin piirpaukemaisuus ja leikkisyys luultavimmin ainoastaan kärsisivät.

Kuten todettua, en varsinaisesti tunne JIS:n genren ketoja, mutta tiedän mistä pidän ja tällä levyllä on monia vekkuleita korvamatoja. Vlad III tarttuu terhakasti takaraivoon, vaikka aluksi leikittelevä kuvio tuntuu lähinnä ärsyttävältä. Kuuntelin albumin ensi kertaa ilman sen kummempaa taustatietoihin ja nimiin tutustumista, joten osa omaksutuista mielikuvista saattoi olla myös ”vääriä”. Näin tapahtui lähinnä intiaaniviboja mieleen nostattaneen Kublai Khanin tapauksessa, enkä osaa olla istuttamatta Zarathustraa jonnekin rajantakaisen Karjalan kunnaille – en vain kuule raidassa persialaisen profeetan ääntä.

Folkkia siis piisaa ja sopivan progesti soittava bändi saa siivuihinsa mukavasti kierrettä, mutta läheskään jokainen kiekon kolmestatoista raidasta ei saa luotua lähtemätöntä muistijälkeä. Iso osa ongelmasta taitaa juontua samojen temppujen, teemojen ja ratkaisujen suosimisesta, sillä jokainen biisi kuulostaa erehtymättömästä juuri tämän bändin tuotokselta, joka on ikuistettu juuri tälle levylle.