Smith & Thell: Soulprints

Playground

Ruotsalainen folkahtavaa poppia esittävä Smith & Thell on hionut debyyttialbumistaan täydellisyyttä hipovan äänikakun. Painopiste on isosti soivissa kertosäkeissä, viimeisen päälle mietityissä taustoissa, sekä äärimmäisen tarttuvissa melodioissa. Kaikki on siis periaatteessa mallillaan, mutta voiko suuri tuotanto korvata siellä täällä puuttumaan jäävän inhimillisen tunteen?

Statue on kieltämättä vauhdikas startti, äänimaiseman paisuessa ehkä jo tarpeettomankin mittavaksi. Musiikki on kyllä tavallaan kuulasta ja kaunista, mutta massan totaalisuus painaa purtta silti armotta alemmas. Cabin Out of Nowhere on kaikessa ilmavuudessaan huomattavasti viehättävämpi sisarus, afrikkalaisten vibojen välittyessä popahtavan siivun taitteissa, ja näillä kohdin duo onnistuu selvimmin häivyttämään eri kulttuuripiirien välisiä rajoja. Under the Moon tunkeutuu vieläkin pidemmälle folkin vehreään aluskasvillisuuteen, ja vaikka kappaletta on selvästi ”euroviisutetttu”, kelpaa virtaviivaista popfolkkista kuunnella.

Albumin edetessä tuttujen teemojen ja samojen menetelmien jatkuva toisto ja kierrätys alkavat kuitenkin tylsyttää terää. Esimerkiksi Garden of Eden olisi sellaisenaan upea biisi, mikäli kuutta aiempaa raitaa ei olisi sattunut koskaan kuulemaan. Onneksi jälkimmäiseltä puolelta löytyy sentään Toastin kaltainen, elämää ylistävä rallatus, jossa Smith & Thell nousee hetkeksi kunnon lentoon. Toinen lupauksia herättävä raita on Boiling Point, jolla duo siirtyy selvemmin aiemmin kartoittamattomille alueille. Kappale ei ole mikään suoranainen mestariteos, mutta se rikkoo totuttuja kaavoja juuri sopivissa määrin.

Komeaa on ja isosti soi, mutta itse jäin kaipaamaan levylle hieman pienimuotoisempia hetkiä. Eli alun kysymykseen vastatakseni: lisää inhimillistä tunnetta ja pienuuden hetkiä, kiitos.