L.A. Takedown: II

Ribbon Music

Elokuvallisen nimen saanut L.A. Takedown on musiikin saralla pitkälti sama asia kuin Aaron M. Olson, mies joka ymmärtää kasarisynien ja kitaroiden päälle – ja joka mitä ilmeisimmin pitää John Carpenterin säveltäjänlahjoja melkoisessa arvossa. Kuten albumin nimikin antaa ymmärtää, tämä on keikoilla seitsenhenkisenä esiintyvän yhtyeen toinen albumi, ja Olsonin kaavat ovat selvästi terävöitymään päin.

II on reilun minuutin mittaisen intron, sekä yhdentoista oikean raidan rakennelma, joka ottaa nopeasti kuulijastaan niskalenkin. Sellaisen hellän ja ei-niin-pakottavan otteen siis, jos ymmärrätte. Tätä levyä on näet pakko kuunnella, ja mitä enemmän sitä pyörittää, sitä enemmän sitä haluaa kuulla. Kiekon tarttuvinta laitaa edustaa videobiisiksi jo alkuvuodesta valittu Night Skiing, jolla kuullaan myös (ympäristö huomioon ottaen) erittäin rouheaa ja eloisaa kitarointia. Em. Carpenterin töiden laitoja kolisutellaan taas uljaalla Heatwavella sekä Bad Night At Black's Beach -raidalla, joka istuisi kauhutarinaan kuin kauhutarinaan. Omassa laidassaan on myös City of Glass, joka helkkyy Karibian viboja, luoden mielleyhtymiä Jan Hammeriin ja Miami Vicen musiikkeihin. Mikä ei muuten välttämättä ole lainkaan paha asia.

Olson ymmärtää genrensä päälle, mutta toisinaan – kenties yrittäessään miellyttää liian monia tahoja – lopputulos muistuttaa tulevaisuuden kahvimainosten taustoja. Liika pehmeys ja tarpeeton geneerisyys rampauttavatkin kokonaisuutta, josta olisi pienin linjanmuutoksin ja poistoin voinut syntyä todellinen moderni klassikko. No, ehkä se tapahtuu sitten kolmannella albumilla.