Moon Duo: Occult Architecture Vol. 2

Sacred Bones

Moon Duo operoi vaarallisilla vesillä. Kaksikon musiikki kun on niin vähistä aineksista luotua, että kuulija joutuu kysymään itseltään toistuvasti: onko tämä nyt tyylikästä minimalismia, vai onko aineksia vain yksinkertaisesti liian niukalti?

Tyhjyydestä pätkien tähän maailmaan aineellistuva New Dawn ei lupaa vielä paljoa. Yli kuusiminuuttiseksi venytetty avausbiisi käyttää ensimmäisen minuuttinsa tuskastuttavan hitaaseen käynnistymiseen, ja kun tarvittava vauhti on sitten saavutettu, niin mitä jää käteen? Yksinkertainen synakuvio, jonka päälle ladotaan kaiutettua kitaraa ja miltei puhki kuulotettua laulua, eikä biisi edisty puolenvälin jälkeen enää millään tasolla, vaikka loppuun tarjotaankin laiskanpulskeaa synasooloilua. Seitsemänminuuttinen Mirror’s Edge on vieläkin tylsempi tapaus, mutta onneksi samoissa mitoissa esitetty Sevens herättää sentään bileet astetta rockimmalla asenteella. Hei, tässähän tuntee jopa jalkojen liikkeen. Toki biisin kitarakoukku on simppeli ja mm. Beckin ja Stereo Totalin jo aiemmin hyödyntämä, mutta hyvä kappale on aina hyvä kappale, eikä tämä raita uuvahda edes toiston kierteessä.

Lost in Light on taas albumin heikompaa laitaa, vaikka kaksikon tavoitteena on mahdollisesti ollut yhdistää parhaat puolet Neu! / Air -universumista. Ponnistus on komea, mutta niin on myös mahalasku mäen pohjalla. Pelastajaksi nouseekin yllättäen albumin pisin raita Crystal World, joka saa kunnian päättää tämän erittäin epätasaisen matkan. Kraftwerk on kuultu ja düsseldorfilaisten motorik sulautuu mukavasti psykedeeliseen virtaan.