Ásgeir: Afterglow

One Little Indian

Islantilainen Ásgeir yllätti kotikenttänsä syyskuussa 2012, kun artistin Dýrð í dauðaþögn -debyyttialbumi pisti Islannin musiikkihistorian uusiksi. Reilu kolme vuotta sitten esikoisalbumi ilmestyi myös englanninkielisenä versiona ja maailmanvalloitus saattoi alkaa. Keväällä 2017 maailma on yhä valloittamatta, joten toinen pitkäsoitto lähtee tasoittamaan tietä islantilaiselle folkkaajalle, mutta kuinka sitten kävikään?

Afterglow on äänimaisemiltaan miellyttävä, suorastaan äärimmäisen miellyttävä. Sen pehmeys ja raukeus saavuttaa jopa luotaantyöntäviä mittoja, artistin ryöstäessä Bon Iverin ilmavuutta ja Björkin fragmentoitunutta kokeellisuutta, ilman minkäänlaisia tunnontuskia. Paljon on omaksuttu myös maanmiehiltä Sigur Rósin leiristä, joten mikä tässä kevyessä keitoksessa on sitten omaa? Ehkä suodatetut R’n’B -elementit voitaisiin laskea sellaisiksi, sillä ne saavat sentään pohjat ajoittain svengaamaan, tai virtaamaan nyt hiukan luontevammin.

Afterglow on selvästi menestyskrapulasta kärsivän taiteilijan albumi, jolla oma tie on hukassa ja onttoa tyhjyyttä pyritään täyttämään sillä, mikä sattuu nyt käsiin kulloinkin osumaan. Sen kevyeksi hiottu pop/folk on päivänpaisteista ja merkityksetöntä, esikoisen tummien sävyjen kadottua valkaisuveden mukana viemäriin. Levy huokuu kylmyyttä ja tunteettomuutta, vaikka elektronisesti ryyditettyjen äänivallien on varmaankin ollut tarkoitus toimia juuri päinvastaisesti.