Pond: The Weather

Marathon Artists

Kuinka paljon voikaan saada ääntä mahtumaan yhteen biisiin niin, että kaikesta saa silti yhä selvää. Australialainen Pond venyttää toden teolla rajoja tuolla saralla, eikä yhtyeen seitsemäs albumi osoita pienintäkään uupumuksen, tahi varman päälle peluun merkkiä. Ottakaa siis pelastus/biletys-liivit esiin ja valmistautukaa psykedeeliseen pop-rock-funk-hyökyaaltoon.

Bändin kolme moottoria, Nick Allbrook, Jay "Gumby" Watson ja Shiny Joe Ryan, ovatkin työstäneet taas melkoisen paketin isosti soivaa musiikkia, jossa on tasoja ja ulottuvuuksia vaikka muille jakaa. Jo ennakkoon verkossa kuultaviksi jaetut 30000 Megatons, Sweep Me Off My Feet ja The Weather antoivat jo vihiä tuoreen kiekon massiivisuudesta. Siinä missä ensinnä mainittu megatonnipläjäys oli, ja on, lähinnä venytetty intro, lakaistaan jalat nopeasti alta varsinaisilla herkuilla. Elektroninen rock ja käsitelty laulu kerrostuvat viehättävästi kuin korein kakku, kaiun ollessa lähes överiksi vedetty – lähes, mutta ei aivan. Nimibiisi edustaa puolestaan ryhmän rauhallisempaa ja tunnelmallisempaa laitaa, tosin nämäkin termit pitää suhteuttaa Pondin yhteydessä hieman uudella tavoin.

Levyn suurimmat aarteet sijaitsevat silti toisaalla. Viehättäviä kasariviboja värisevä Colder Than Ice yksinkertaistaa hetkellisesti kuvioita, ja biisihän toimii vanhahtavista sampleistaan huolimatta (tai niiden takia). Kahteen osaan jaettu Edge of the World on myös upeaa rakennustyötä, etenkin kun jälkimmäisen osan huippukohdat nousevat kevyesti jopa koko albumin kirkkaimmiksi hetkiksi. Eturiviin itsensä tunkee myös nimihirviö All I Want For Xmas (is a Tascam 388), jonka kaiutetussa jytkeessä ja räminässä on vintagen etikkavapaata tuoksua.

Yhdeksän olemassaolovuotensa aikana jo huimat seitsemän albumia pyöräyttänyt Pond ei tule tälläkään kiekolla murtautumaan kansainvälisesti listojen kärkeen. Eikä sen tarvitse, sillä bändi on niin syvällä omassa sektorissaan, ettei moiseen ole mitään tarvetta. Voisin luonnollisesti narista siitä, kuinka karsimalla sieltä ja täältä kokonaisuus olisi ehyempi jne, mutta tältähän Pond on viime vuodet kuulostanut ja juuri näin ryhmän musiikin kuuluukin kulkea. Tai niin minä ainakin uskon. Onhan siellä seosta lantraamassa pari löysempää raitaa, mutta isossa kuvassa Pond on vahvoilla.