Mac DeMarco: This Old Dog

Captured Tracks

Kanadalainen Mac DeMarco on 27 vuoden kypsässä iässä ehtinyt julkaisemaan jo neljä studioalbumia, joista edellinen, vuoden 2014 Salad Days, nousi Yhdysvaltojen indie-listalla aina viidennelle sijalle saakka. Siitä huolimatta herra taustayhtyeineen oli minulle täysin tuntematon, joten pääsin tutustumaan neljänteen pitkäsoittoon täysin puhtaalta pöydältä, kun päätin vielä olla kuuntelematta DeMarcon aiempia kiekkoja pohjustukseksi.

Psykedeelinen, ilmava, kevyt – siinä muutama termi antamaan ensikäden suuntaa. Akustiset soittimet ovat pääosassa, eikä äänitysbudjetti ole luultavimmin kivunnut mitenkään kovin kummoiseksi. Lo-fi, indie, folk – siinä kolme tarkentavaa lisäkoordinaattia tunnistukseen, vaikka folkin osuus kokonaisuudessa vähäinen onkin.

This Old Dog on jo niin miellyttävän leppoista ja lämpöistä poppia, että se lähentelee mitäänsanomattomuutta. Kuvitelkaa päässänne kaiken aggressiivisuutensa menettänyt John Lennon, jonka musiikki on rosoista vapaata ja äärimmäisen pehmeäksi tuotettua. Pehmentäkää mielikuvaa vielä kaksi, kolme astetta ja alatte olla lähellä maalialuetta – niin pumpulista tämä on. Upottavan alun jälkeen tulee sentään Baby You’re Out joka nostaa tempoa hetkiseksi. Ja onhan siellä myös tompettyistinen One Another, jossa liikutaan eteenpäin yli kävelynopeutta.

Noin kolmen minuutin peruspoppikset saavat olon tuntumaan mukavalta, mutta vasta loungen puolelle itsensä ojentava Dreams From Yesterday saa huomion taas terävöitymään. Alelaari-bossanovaa, ja ah, kuinka muovista. Hrrr! Vastaavaa ryhtiliikettä saakin sitten odottaa aina loppumetreille saakka. Tuolloin myöhäiskauden Beatlesia kierrättävä On the Level puskee taas psykedeliaa pintaan, eikä tässä vielä kaikki. Seitsenminuuttiseksi paisuva Moonlight on the River on simppeleistä pop-sinfonioista hämmentävin, lopun kaoottisten kaikuaaltojen kuulostaessa jo Pink Floydilta. Ihan oikeasti.

Miellyttävää vai mitäänsanomatonta? Siinäpä vasta kysymys, enkä tiedä kumpi on lopulta osuvampi vaihtoehto.