Julkaistu: 04.05.2017
Arvostelija: Mika Roth
Omakustanne
Sain eteeni noin kaksi ja puoli vuotta sitten DICKin esikoisalbumin, joka ei ollutkaan ihan helppo pala purtavaksi. Kouvolalaisen artistin esikoisella eteen levittäytyi mielenkiintoinen, vaikkakin hieman hajanainen joukko kappaleita, jotka olivat innoittuneet niin 70-luvun rockista, kuin sitä modernimmistakin tuulista.
Toisella pitkäsoitolla DICKin oma soundi on huomattavasti kehittyneempi, vaikka sillat Marc Bolaniin, David Bowieen ja muihin rockin 70-luvun suuriin & kimaltaviin ovat yhä ilmeisiä. 90-luvun britti-poprockin palaset löytyvät niin ikään tutuista paikoista, mutta esimerkiksi Night Flyer ei soundaa nyt niinkään toisten tekeleiltä kuin DICKiltä itseltään. To See Angels piirtää melankolisia kaariaan samoilla radoilla uudemman Marillionin kanssa, sotkeentumatta silti omaan näppäryyteensä – asia joka brittimestareilta ei enää läheskään aina onnistu.
Avauksena kuultava Back to Hell ja hieman myöhemmin nautittava Hand in Hand yrittävät kenties puristaa jo liikaakin hittiä ulos, mutta muuten narinan aiheet ovat vähissä. Ja entäpäs sitten Woman? Tämä neito ei tanssi pikkusievästi, vaan piiskaa tukkaansa kasarihardrockin tahtiin, siiderinkuivien soundien kiristäessä nahkahousuja juurikin sopivasti ja sopivista paikoista. Mukana sopassa ovat tietysti myös soundeiltaan autenttiset syna-palat, DICKin mylviessä kuin mikäkin kasarikevytmetallileijona, loppuhuutojen ns. tyhjentäessä pajatson. Huikeaan, päälle kahdeksaan minuuttiin kasvava Show Me a Girl on puolestaan kaiken koetun jälkeen juuri sopivan kevyt, paikoin jopa leikkisä päätös levylle. Popimmassa paletissa on tilaa, taustalla pyörii pehmeä saksofoni ja kaikki rytmipuolella tapahtuva pieni & kiva lisää nautintoa.
Dangerous Dreams osoittaa monin tavoin sävellys- ja sovituskynän terävöityneen, mutta kunniaa on annettava myös kiekon tekniselle toteutukselle, josta ei paista mitenkään negatiivisena voimana omakustannemaisuus. Oikeaksi bändiksi kasvanut projekti aktivoituu kuuleman mukaan kesällä keikkailemaan, joten tulevaisuus näyttää vallan mallikkaalta ryhmän leirissä.
Kotimainen rock-artisti, jonka musiikissa kaikuvat niin 70-, 80- kuin 90-lukujenkin moninaiset vaikutteet.
Linkki:
facebook.com/dickmusic
(Päivitetty 2.4.2020)