Julkaistu: 04.05.2017
Arvostelija: Mika Roth

Omakustanne
Sain eteeni noin kaksi ja puoli vuotta sitten DICKin esikoisalbumin, joka ei ollutkaan ihan helppo pala purtavaksi. Kouvolalaisen artistin esikoisella eteen levitt�ytyi mielenkiintoinen, vaikkakin hieman hajanainen joukko kappaleita, jotka olivat innoittuneet niin 70-luvun rockista, kuin sit� modernimmistakin tuulista.
Toisella pitk�soitolla DICKin oma soundi on huomattavasti kehittyneempi, vaikka sillat Marc Bolaniin, David Bowieen ja muihin rockin 70-luvun suuriin & kimaltaviin ovat yh� ilmeisi�. 90-luvun britti-poprockin palaset l�ytyv�t niin ik��n tutuista paikoista, mutta esimerkiksi Night Flyer ei soundaa nyt niink��n toisten tekeleilt� kuin DICKilt� itselt��n. To See Angels piirt�� melankolisia kaariaan samoilla radoilla uudemman Marillionin kanssa, sotkeentumatta silti omaan n�pp�ryyteens� � asia joka brittimestareilta ei en�� l�hesk��n aina onnistu.
Avauksena kuultava Back to Hell ja hieman my�hemmin nautittava Hand in Hand yritt�v�t kenties puristaa jo liikaakin hitti� ulos, mutta muuten narinan aiheet ovat v�hiss�. Ja ent�p�s sitten Woman? T�m� neito ei tanssi pikkusiev�sti, vaan piiskaa tukkaansa kasarihardrockin tahtiin, siiderinkuivien soundien kirist�ess� nahkahousuja juurikin sopivasti ja sopivista paikoista. Mukana sopassa ovat tietysti my�s soundeiltaan autenttiset syna-palat, DICKin mylviess� kuin mik�kin kasarikevytmetallileijona, loppuhuutojen ns. tyhjent�ess� pajatson. Huikeaan, p��lle kahdeksaan minuuttiin kasvava Show Me a Girl on puolestaan kaiken koetun j�lkeen juuri sopivan kevyt, paikoin jopa leikkis� p��t�s levylle. Popimmassa paletissa on tilaa, taustalla py�rii pehme� saksofoni ja kaikki rytmipuolella tapahtuva pieni & kiva lis�� nautintoa.
Dangerous Dreams osoittaa monin tavoin s�vellys- ja sovituskyn�n ter�v�ityneen, mutta kunniaa on annettava my�s kiekon tekniselle toteutukselle, josta ei paista mitenk��n negatiivisena voimana omakustannemaisuus. Oikeaksi b�ndiksi kasvanut projekti aktivoituu kuuleman mukaan kes�ll� keikkailemaan, joten tulevaisuus n�ytt�� vallan mallikkaalta ryhm�n leiriss�.




Kotimainen rock-artisti, jonka musiikissa kaikuvat niin 70-, 80- kuin 90-lukujenkin moninaiset vaikutteet.
Linkki:
facebook.com/dickmusic
(P�ivitetty 2.4.2020)