Ayreon: The Source

Mascot

Ayreon on reilun kahdenkymmenen vuoden aikana luonut metallioopperoistaan omanlaisensa käsitteen. Alankomaalaisen Arjen Lucassenin ympärille syntynyt pienoisversumi onkin jakanut raskaasti mielipiteitä, mutta miehen omaa tietä toisten sanomiset ja tekemiset eivät ole hetkauttaneet. Enemmän on ollut Ayreonille aina enemmän, ja yhdeksännellä julkaisulla (joka on tietysti teemalevy) kuullaan tuttuun tapaan tusinan verran laulajia – sekä tietysti kuoro. Muita muusikoita on myös hyvä joukko, jotta studiossa ei ole päässyt ainakaan yksinäisyys kaihertamaan. Eli ei mitään uutta auringon alla, mutta kuinka vanha toistuu ja onko mikään oikein muuttunut?

Melodisen metallin progressiivisemmalla laidalla poukkoileva The Source on jaettu neljään näytökseen, joiden keskimitta asettuu sinne 22 minuutin tietämille. Näin koko komeus kestää hieman alle puolitoista tuntia – ja kyllä tässä näytösten välisille väliajoille onkin tilausta. The Source sijoittuu samaan maailmaan kuin aiemmat albumit, mutta nykytyyliin se on eräänlainen esiosa aiemmille tarinoille. Eli matkaamme kaiken alkuun ja yhteydet etenkin 01011001 -kokonaisuuteen ovat mitä ilmeisimmät.

Vokalisteista suuren vastuun saavat Tobias Sammet(Edguy, Avantasia), James LaBrie (Dream Theater), Floor Jansen (Nightwish) ja Simone Simons (Epica), muita rooleja mitenkään vähättelemättä. Em. henkilöiden roolinimet (”The Captain”, ”The Historian”, ”The Biologist” ja ”The Counselor”) kertonevat jo jotain sci-fi tarinan eeppisistä mitoista, joita en lähde tässä sen enempää ruotimaan. Sanottakoon että kaikki on taas erittäin ayreoniaanista – niin hyvässä kuin pahassa.

Mielestäni tärkein edistysaskel jonka Lucassen apulegioonineen on saanut otettua, on kokonaisuuden musiikillinen eheys. Aiempiakin teoksia on toki tituleerattu metallioopperoiksi, mutta vasta nyt tunnistan Suuren Teoksen merkkejä, eri teemojen ja vaiheiden vuorotellessa toisiaan rytmisesti ja soundillisesti miellyttävällä tavalla. Tietysti Ayreonin progemetalli on elämää suurempaa kaikkine kuoroineen, soitinsooloineen ja mahtipontisine nostatuksineen – mutta sellaista tämä metalli nyt vain on, ja Ayreon todella osaa sarkansa. Eli alun kysymykseen vastaten: vanhaa pyöritetään onnistuneesti ja uutta on mukana juuri sopiva määrä.