Little Cub: Still life

Domino

Englantilainen Little Cub on vasta debyyttipitkäsoittonsa merkkipaalulla, mutta kolmikko vaikuttaa löytäneen jo näin varhaisessa vaiheessa oman mukavan soppensa popin maailmankartalla. Lontoolainen trio on ehtinyt kerätä kiitosta vahvoista live-esiintymisistään, mutta kuinka kaikki tuo vallaton energia on saatu vangittua studiossa?

Alku on todella lupaava, sillä sinkkubiisiksikin valjastettu Too Much Love on täydellisyyttä hipova pop-valio. Raidan nopeassa virrassa syna-pop soi kuin kaunein sielu, vaikka itse lyriikoiden tarina kuvaa hieman ikävämpiä puolia nykyisessä maailmassa. Biisin tempo ja muoto kelpuuttavat sen takuulla myös tanssilattioille, vaikka pohjimmiltaan kyse onkin herttaisesta pop-kukkasesta. Hieman myöhemmin Breathing Space synailee hiukan kuin 80-luvun Depche Mode, maltillisemmin alleviivauksin ja soundein tosin, eikä Death of a Football Manager jää tylyissä riveissään ja herkullisissa äänissään kauas taakse. Äänellisen kauneuden ja tekstillisen karuuden yhdistyminen tuntuukin olevan Little Cubin vahvuus, jota se myös käyttää halki kiekon. Kenties jo liikaakin.

Mitä Still Life jää kaipaamaan, on käytetyn paletin levennys, sillä elektronisesti pulputtavat ja naksuttavat taustat toistavat tarpeettomissa määrin samoja kuvioita. Toinen puute ovat ne härskisti päälle lyövät koukut, nytkin yritystä löytyy, mutta potentiaalisimmat kärjet upotetaan toistuvasti tukahduttavan paksun äänimassan sisään. Hieman rohkeammin ottein albumista olisikin voinut kehkeytyä melkoinen tapaus, eivätkä sen luomat lupaukset ole nytkään mitenkään vaatimattomia. Tulevaisuuden suuria pop-yhtyeitä? Kenties.