Maxïmo Park: Risk to Exist

Cooking Vinyl

Newcastlen paras (aktiivinen) rock-yhtye on täällä taas! Vuodesta toiseen tasaisen vahvaa työtä tekevä Maxïmo Park menetti tämän albumin ja kolmen vuoden takaisen Too Much Informationin välissä basisti Archis Tikun, mutta eihän sota yhtä miestä kaipaa.

Postpunkin synkistä vesistä joskus vuosituhannen alussa noussut bändi on jo aikaa sitten karistanut yhden genren rajat ympäriltään. Kahdeksan vuotta sitten ryhmä kompuroi hieman, kun Quicken the Heart ei ollutkaan se suuri askel loistavaan tuntemattomaan, ja kiekkoa seurannut The National Health sai vieläkin ristiriitaisemman vastaanoton. Vasta Too Much Information (2014) sai muokatut palaset loksahtelemaan vanhoihin karmeihin, ja tuo prosessi jatkuu edelleen tällä kuudennella pitkäsoitolla. Risk to Exist onkin tavallaan kaiken sen summa, jota bändi on pyrkinyt luomaan jo kolmella edellisellä levyllään, sekä hieman enemmän.

Vuoden alussa ilmestyi ensimmäinen sinkkuraita Risk to Exist, jonka tiivis rumputuli, retrohtavat synat ja terhakat kitarakoukut paljastivat jo joitain ryhmän valttikorteista. Nelihenkisenä ainakin toistaiseksi pysytellyt yhtye osaa edelleen suoltaa tarttuvia pop-helmiä ja rock-paloja, mutta mausteiden kirjo on vain karttunut vuosien myötä. Albumin alkuun sijoitetut What Did We Do to You to Deserve This? ja Get High (No I Don't) -sinkkuraidat esittelivät bändin päivittynyttä palettia hieman enemmän maaliskuussa, joten napsakasti ja pärskyvästi etenevä indie rock ei iskeytynyt kaiuttimista ulos enää varsinaisena täysyllätyksenä.

Yllättävää sen sijaan on se, että Maxïmo Park selviytyy myös niistä hiljaisemmista ja pienemmistä hetkistä, jotka aiemmin tahtoivat johtaa vain kompurointiin. Eihän suvantoja montaa mahdu mukaan, kun alle 40 minuuttiin on sullottu 11 laulua, mutta ei tässä talla laudassa paahdeta aivan kokoaikaa – onneksi. I’ll Be Around poukkoilee kuin sen kuuluisamman saman kylän pojan, eli Stingin, paremmat soolohetket, ollen samaan aikaan energinen, seestynyt ja koskettava. Miellyttävän erilainen irtiotto on myös Respond to the Feeling, jonka talkingheadmaisessa kiemurtelussa ja tunnelmien rakentelussa on jotain äärimmäisen rauhoittavaa.

Maxïmo Park on luonut todella vahvan albumin, josta saattaa vuosien saatossa kasvaa todellinen merkkiteos yhtyeen uralla. Lopputulos on lähes viiden tähden kiekko, joka kärsii hieman biisijärjestyksen etupainotteisuudesta ja parin (ainakin tällä hetkellä) täytteeltä vaikuttavan raidan vähennyksistä. Tai ainakaan itse en keksinyt kovinkaan paljoa käyttöä Alchemyn puolipulppailulle, eikä The Heron kaiken tieltään voittava sankari näyttäytynyt ainakaan minulle. Muuten tämä onkin sitten täyttä juhlaa, nyt kun yhtye saataisiin vielä Saksaa lähemmäs keikalle, niin johan kelpaisi.