Kings of Moonshine: Iron River

Concorde Music Company

Helsinkiläinen Kings of Moonshine on mielenkiintoinen tapaus. Kolme vuotta sitten esikoisalbuminsa julkaissut ryhmä kun haluaa olla rock-yhtye, mutta samalla soundiin pyritään tuomaan niin alternative countryn kuin psykedeelisen blues-rockin palasia. Mikä on siis lopputulema – värikäs keitos maukkaita rockin sivupolkujen juonteita, vai kulhollinen puolittain sulanutta kollaasisoosia?

Yhtyeen lukkarinrakkaus amerikkalaisen keskivirran rockin suuntaan on mitä ilmeisin, ja merkittävä osa materiaalista voisi hyvinkin olla peräisin joltain Tom Pettyn tai John Mellencampin kiekolta. Linkit Bob Dylanin suuntaan ovat myös selvät, vaikka bändi pysyttelee pääosin suoremman ja helpommin tulkittavan materiaalin parissa. Psykedeeliset palat jäävät näin harmillisen harvoiksi, mutta kakun pohjalla virtaa blues, joka vie biisejä paikoin yllättävänkin nopealla tempolla eteenpäin. Ja bändi osaa vielä ujuttaa keitokseen jopa banjon, joka helkkyy luonnollisesti kuin minkäkin R.E.M.in paremmilla palasilla. Americana ja roots pistävät myös useassa kohdin pintaan, ja näihin suuntiin olisi kenties kannattanut satsata hieman enemmänkin.

Iron River soi isosti mutta ilmavasti, ja sen seurassa on helppo viihtyä. Albumin kiireetön rauhallisuus onkin yllättävää, sillä eiväthän ne biisit nyt niin hitaita ole – vaan ennemminkin nopeita ja reippaita vetäisyjä. Ja tarttuvia sellaisia. Eli alussa esitettyyn kysymykseen voikin vastata, että maukkaalle maistuu – ja lisääkin saisi kyllä olla.