Sean Rowe: New Lore

ANTI-

Sean Rowe on mies muistettavalla äänellä. Pidin jo karmikkaan herran ilmaisusta vuoden 2014 Madman-albumilla, vaikka tuolloin lopputulos ei ollut aivan osiensa summa. Nyt meno on toinen, ja avauksena kuultava Gas Station Rose osoittaa monien asioiden muuttuneen. Siirtymä ei ole millään tasolla suuri, mutta ne pienet painotusten muutokset ja vielä aiempaakin sielukkaampi ilmaisu nostavat New Loren selkeästi edeltäjiensä yläpuolelle. Asiaa auttaa myös tarkkaan harkittu biisijärjestys yhdessä päivitetyn soundipakin kanssa, laadukasta biisimateriaalia unohtamatta.

Rowen karhumainen, parrakas olemus soi kappaleiden suorissa, miltei brutaaleissa, linjoissa itsensä näköisenä. Jos musiikki pitäisi puristaa yhteen sanaan, se olisi folk, mutta lämpimässä baritonissa asuu myös blues, ja biisien avarissa taivaissa soivat americana, gospel ja kantri. New Lore yhdistääkin tämän kaiken, Rowen laulun toimiessa musiikin keskustana ja tarinan sieluna. Ketä hän etsii Promise of Youn riveissä? Minkä kasvusta ja voimasta The Vine kertoo? Nämä ovat sinänsä hyviä kysymyksiä, mutta samalla ilahduttavan tarpeettomia. Ja ehkä näinä ylitulkinnan aikoina onkin sopivaa antaa vain musiikin joskus soida.

Alkujaan melko suoralta ja koristelemattomalta vaikuttava pitkäsoitto osaa myös yllättää, sillä Rowe on ripotellut kappaleisiin yllättäviä osuuksia ja sopivan hämmentäviä hetkiä. Hiljaisesta tunnelmoinnista saatetaan yllättäen yltyä sähköiseen messuun, sähkökitaran astuessa akustisen sisaruksensa rinnalle, rytmiryhmän herätessä ja koskettimien yhtyessä menoon. Newton’s Cradle vastaa silti albumin suurimmasta yllätyksestä, sillä varoittamatta Rowen taustalla soi groovaava ja funkkaava orkesteri. Biisi svengaa kuin mikä tahansa sarvieläin, taustalaulajat tukevat ja onko siellä ihan jousiakin, vai pelkkiä kiippareita? Soundi on muheva ja tämä joukosta esiin loikkaava kappale jakaa albumin nätisti kahtia, jolloin Rowen toisinaan hieman tummasävyiseksi käyvä ilmaisu ei pääse lannistamaan tarpeettomasti. Ilmaa antaa myös kantrihtava ja Nick Caven sielulta kuulostava It’s Not Hard to Say Goodbye Sometimes, jonka viesti selvinnee jo otsikosta. Taustalaulajat ja Rowe nostavat pienen kipaleen hetkellisesti lähelle kattoa, ja noissa hetkissä tapahtuu paljon taikaa.