Timber Timbre: Sincerely, Future Pollution

City Slang

Kanadalainen Timber Timbre on saavuttanut rytmin, jossa se julkaisee kolmen vuoden v�lein kev��ll� uuden pitk�soiton. Kuuden vuoden takainen Creep On Creepin' On nosti selv�sti b�ndin profiilia ja vuoden 2014 Hot Dreams napsi tasaisesti nelj�n t�hden keskiarvolla ryyditettyj� kehuja. Siin� miss� Hot Dreams oli kurvaisu rockin puolelle, asettuu ryhm�n kuudes pitk�soitto j�lleen l�hemm�s psykedeelisen folkpopin ja funkkaavan friikkeilyn pilvitarhoja.

Ensimm�isten levyjen oltua l�hinn� Taylor Kirkin soolokiekkoja, on erityisesti Kirkin tavoin monitaitajaksi studiossa kasvanut Simon Trottier kohottanut merkityst��n b�ndin hierarkiassa. My�s kosketinvelho Mathieu Charbonneau on sen luokan taitaja, ettei herran panosta pid� aliarvioida. Yhdess� rumpali Mark Wheatonin kanssa kolmikko onkin luonut mielenkiintoisen, vahvan ja useita eri tyylej� sek� aikakausia kesken��n sekoittelevan coctailin, jonka makuspektri tosin hajoaa ehk� turhankin lavealle.

Sincerely, Future Pollution k�ynnistyy toden teolla vasta kun toisena soiva Grifting l�htee groovailemaan Princeversumin neon-valaistuja katuja pitkin. Svengaavin 70-luvun lopun Bowie kelvannee my�s tarkentavaksi koordinaatiksi, mutta kuvaa h�mment�v�t syna-kauden Leonard Cohenista muistuttavat j��m�t. Biisi onkin niit�, joista tulee aina pit�m��n, mutta varauksin. Synapoptaivaan antia on my�s Moment, jonka kasariudessa muovinen tyylikkyys tuntuu h�mm�stytt�v�n niukasti muoviselta. Timber Timbre on aina pelannut vastakohtien voimalla, ja uuden albumin biiseiss� Kirkin laulu��ni, joka on aina tihkunut bluesin kaihoa, t�rm�ilee synavalleihin mit� kummallisimmin lopputulemin.

Timber Timbre saattaa kuulostaa toisinaan pehmennetylt� versiolta itsest��n, mutta tekstien puolella siirtym� synkempiin maailmoihin on tyly tosiasia. Yhtye on �rtynyt ihmiskunnan kyvytt�myydest� pit�� huolta itsest��n, puhumattakaan planeetasta joka hitaasti tukehtuu k�siimme. Sewer Blues lienee t�m�n levyn badseedsmaisin raita, enk� voi kuin painaa p��ni p��t�ksen� kuultavan Floating Cathedralin edess�. Jopa jazzahtavimmillaan ja keveimmill��n b�ndi l�hett�� s�hk�impulsseja suoraan hermoihin, joten n�enn�isest� keveydest��n huolimatta kiekkoa tulee k�sitell� kuin taideteosta.