Julkaistu: 06.04.2017
Arvostelija: Mika Roth
City Slang
Kanadalainen Timber Timbre on saavuttanut rytmin, jossa se julkaisee kolmen vuoden välein keväällä uuden pitkäsoiton. Kuuden vuoden takainen Creep On Creepin' On nosti selvästi bändin profiilia ja vuoden 2014 Hot Dreams napsi tasaisesti neljän tähden keskiarvolla ryyditettyjä kehuja. Siinä missä Hot Dreams oli kurvaisu rockin puolelle, asettuu ryhmän kuudes pitkäsoitto jälleen lähemmäs psykedeelisen folkpopin ja funkkaavan friikkeilyn pilvitarhoja.
Ensimmäisten levyjen oltua lähinnä Taylor Kirkin soolokiekkoja, on erityisesti Kirkin tavoin monitaitajaksi studiossa kasvanut Simon Trottier kohottanut merkitystään bändin hierarkiassa. Myös kosketinvelho Mathieu Charbonneau on sen luokan taitaja, ettei herran panosta pidä aliarvioida. Yhdessä rumpali Mark Wheatonin kanssa kolmikko onkin luonut mielenkiintoisen, vahvan ja useita eri tyylejä sekä aikakausia keskenään sekoittelevan coctailin, jonka makuspektri tosin hajoaa ehkä turhankin lavealle.
Sincerely, Future Pollution käynnistyy toden teolla vasta kun toisena soiva Grifting lähtee groovailemaan Princeversumin neon-valaistuja katuja pitkin. Svengaavin 70-luvun lopun Bowie kelvannee myös tarkentavaksi koordinaatiksi, mutta kuvaa hämmentävät syna-kauden Leonard Cohenista muistuttavat jäämät. Biisi onkin niitä, joista tulee aina pitämään, mutta varauksin. Synapoptaivaan antia on myös Moment, jonka kasariudessa muovinen tyylikkyys tuntuu hämmästyttävän niukasti muoviselta. Timber Timbre on aina pelannut vastakohtien voimalla, ja uuden albumin biiseissä Kirkin lauluääni, joka on aina tihkunut bluesin kaihoa, törmäilee synavalleihin mitä kummallisimmin lopputulemin.
Timber Timbre saattaa kuulostaa toisinaan pehmennetyltä versiolta itsestään, mutta tekstien puolella siirtymä synkempiin maailmoihin on tyly tosiasia. Yhtye on ärtynyt ihmiskunnan kyvyttömyydestä pitää huolta itsestään, puhumattakaan planeetasta joka hitaasti tukehtuu käsiimme. Sewer Blues lienee tämän levyn badseedsmaisin raita, enkä voi kuin painaa pääni päätöksenä kuultavan Floating Cathedralin edessä. Jopa jazzahtavimmillaan ja keveimmillään bändi lähettää sähköimpulsseja suoraan hermoihin, joten näennäisestä keveydestään huolimatta kiekkoa tulee käsitellä kuin taideteosta.
Kanadalainen folkrock-blues-yhtye, jonka keskuksena toimivat Taylor Kirk ja Simon Trottier. Yhtye rakentaa kappaleensa perinteisistä palasista, yllättävistä sovituksista, sekä 80-luvun synasoundeista. Lopputulos on jotain jota vain Timber Timbre voi luoda.
Linkki:
timbertimbre.com
(Päivitetty 6.4.2017)