Travis: 12 Memories

Independiente

Travis teki allekirjoittaneeseen suuren vaikutuksen vuoden 2001 menestyslevyllään The Invisible Band. Kyseinen levy toteutti harvemmin nähden yhtälön: se poiki useammankin radioiden tehosoittoon kelvanneen hitin, mutta silti sen lumo ei ole parin vuoden jälkeen kadonnut mihinkään. Invisible Bandin seuraajan tehtävä olikin lähinnä mahdoton – miten pystyä vastaamaan samanaikaisesti kaupallisiin että taiteellisiin odotuksiin, ilman että bändin kehitys jäisi polkemaan paikoilleen? Uudistuminen oli siis 12 Memoriesin myötä välttämättä edessä, mutta kukaan ei voinut arvata miten traagiseksi tuo matka muuttui. Kesällä –02, bändin lomaillessa Ranskan Rivieralla, rumpali Neil Primroselle sattui kohtalokas sukellusonnettomuus. Miehen selkäranka murtui ja hetken aikaa Travisin taru oli loppukaneettia vaille valmis. Kuin ihmeen kaupalle Primrose sinnitteli takaisin elävien kirjoihin ja pystyi jopa palaamaan takaisin rumpupallille. Hyvissä merkeissä alkanut yhteistyö Nigel Godrichin kanssa jouduttiin peruuttamaan tämän Radiohead-kiireiden vuoksi, joten Travis otti tuotantovastuun pääosin itselleen. Apuja saatiin myös Steve Orchardilta ja itseltään Tchad Blakelta.

12 Memoriesin yleissävy on selkeästi aiempaa synkempi. Primrosen onnettomuuden piikkiin sitä ei voi täysin laittaa, sillä muutokset ovat pääosin tapahtuneet yhtyeen moottorin Fran Healyn päässä. Healy on hylännyt Singin tai Siden kaltaiset klassiset popsinglet ja siirtynyt astetta rosoisempaan ilmaisuun – ja vastoin kaikki odotuksia onnistunut siinä mainiosti! 12 Memories on monikerroksellinen ja keskittymistä vaativa pitkäsoitto, jotka paljastaa salaisuutensa hitaasti. Mutta mitä pidemmälle tämä syventyminen johtaa, sitä ilmesemmäksi Healyn visio käy – kertokäyttöisen popin maailmassa näitä arvoja tarvitaan enemmän kuin kipeästi. Painokas sanoma ei aina kaipaa tuekseen valtavia kitaravalleja ja huutamista, joskus asiat menevät paremmin perille kuiskaten.

12 Memories on levy, jolta ei tarvitse nostaa yhtäkään kappaletta erikseen esiin. Riittää, kun sen kuuntelee alusta loppuun ajatuksella, ja mieluiten vielä kuulokkeiden kanssa sohvalla maaten. Tämä on yksi niistä levyistä, jotka toimivat ehdottomasti parhaiten yksin pimeässä kuunneltuina.