Joose Keskitalo: Julius Caesarin anatomia

Joose Keskitalon uran pisin levytystauko on vienyt miehen musiikkia uuteen suuntaan. Rujoista ja pelkistetyist� folk-lauluista tunnetun taiteilijan musiikillisesti monipuolisin albumi kulkee sujuvasti valssista balkanilaisiin romanirytmeihin ja flirttailee kepe�n jazzin kanssa. T�st� vilahtaa sulka hattuun my�s The Mystic Revelation of Teppo Repo -orkesterille, joka Keskitalon musiikille uudet s�vyt tarjoaa. Erityisesti multi-instrumentalisti Otto Eskelinen (bandoneon, saksofoni, huilut, farfisa, ksylofoni) on paljon vartijana.

Kontrasti musiikin ja sanoitusten kanssa on ilmeinen, vaikka Keskitalo onkin teemoissaan jollain tavalla s�yse�mpi (tai moniulotteisempi) kuin yleens�. Toisaalta, kukin tulkitsee lauluja omalla tavallaan. Jopa puolisouliksi yltyv�ss� Piilota se -biisiss� kiirastulesta lentelee kipin�it�, kun murhaajan mieli ei voi unohtaa kivijalkaan k�tkem��ns� ruumista. Tai sitten laulussa menn��nkin mielikuvatasolla mihin tahansa ik�viin muistoihin, jotka halutaan haudata.

Vaikka Julius Caesarin anatomia on Keskitalon isoimmin soiva albumi, musiikin syvin ydin ei kuitenkaan muutu. Ei, vaikka mukana on leppoisuudestaan tunnetun radiolegenda Jake Nymanin raivon partaalle levyraadissa saanut Pian kaikki vaikeudet -rallattelu. Joka tosin kaikessa kaurism�kel�isyydess��n k�tkee sis�lleen ties mit�: H�n kulkee alas rantaa, t�hdet�n on y�/turhaa on kaikki vaiva sek� ty�/h�n kulkee kuin unessa ja katsoo valoja/n�kee t�hden joka �sken siell� ollut ei. Keskitalon menneisyys tuntien laulu tulkitaan tietenkin hengelliseksi, mutta yht� lailla ihminen voi lopettaa vaikeutensa hengett�myyteen. Ilman kuolemanj�lkeist� el�m��, oman k�den kautta tai sairauden uuvuttamana.

�Julius Caesarin� musiikillinen anatomia nostaa Keskitalo-klassikoiden joukkoon jokseenkin ep�tyypillisi� Keskitalo-lauluja. Soitannollisesti ylivertainen Sankarit sala-svengaa h�yhenenkevyesti kauniin saksofonin pukiessa pariminuuttista laulua kuulijan ylle kuin l�mmint� villapaitaa. Siit�kin huolimatta, ett� pohjimmiltaan laulu kertoo ep�tasa-arvoisuudesta, joka kulminoituu siihen ett� sankareiden saapuessa toiset noutavat takkinsa narikasta ja sulkevat oven per�ss��n.

Kristilliset teemat pulpahtavat aika ajoin pintaan, mutta albumi on ennen kaikkea henkev�, ei niink��n hengellinen. Lintujen talo on klassista runonlaulantaa Bob Dylanin hengess�, Me kuljemme vuorelle luo unikuvia kaupan kassatiskiss� olevasta Narnia-rei�st�. Viimeksi mainittu tosin uuvahtaa voimasoitossa albumin turhimpiin yhden tempun poneihin.

Filosofia on vahvasti l�sn� Keskitalon teksteiss�. Esimerkiksi Salaisuuksien talossa taidetaan kurkistaa jonnekin muualle kuin labyrintin sis�lt�v��n rakennukseen: Huoneiden p��st� l�ytyy aina ovi/joka odottaa l�yt�j��/jos tiet�isit kaiken mik� k�tketty on salaisuuksien taloon/katsoisitko minuun en�� noin? Samuli Putro tekisi samasta aiheesta varmaankin jonkun arkisen ylirealistisen parisuhdekriisikuvauksen, jossa puolisot vieraantuvat toisistaan.

Upea p��t�skappale Tietoisuus l�htee pelkistetyst� chansonista ja vaivuttaa itsens� ja kuulijansa transsiin taustalla vellovien viulujen pehmitt�m�n�. Teksti on kuin filosofin kyn�st� l�htenyt lohkaisu, joka on j��nyt el�m��n: Tietoisuus kiiruhtaa edelt�/tiedottomuuden porteille/katsoo raoista sen valon/muttei uskalla astua sis�lle/astuu itse tien sivuun/antaa aistien, mielen ja ruumiin/ensin menn� sis�lle.

Paljon on t�ss� albumissa pureskeltavaa.