Buzzkillz: Scum of the Earth

Omakustanne

Buzzkillzin albumi kolahti postilaatikkoon reilu puoli vuotta julkaisupäivän jälkeen, mutta klisheisesti todettuna: hyvää kelpaa odottaa. Bändin soittama punketirokettirolli pyörii ja paukkaa mukavasti, eikä soittoa maustava pystybasso ainakaan heikennä paketin tarttumisvoimaa.

Scum of the Earth on kahdentoista raidan ja vajaan kolmen vartin mittainen matka punkahtavan rockin ihmeellisessä vuoristoradassa, jonka mutkat ovat jyrkkiä, kiihdytykset kovia, mutta jonka kyydissä koetaan myös niitä rauhallisempia hetkiä. Tai ainakin hiukan vähemmän vinhoja sellaisia. Vauhdikkaan alkuiskun jälkeen heppa saa hieman lepoa kun I’m Not the One hölkyttelee halki preerian, mutta pian kiire vie taas miehiä ja nimibiisi Scum of the Earth käy esimerkillisesi kiinni kraiveleihin.

Albumin pyöriessä pidempään soittimessa asettuvat nopeuden- ja kiivaudenvaihdokset sopivasti paikoilleen, ja vaikka rytmitys on kaikkea muuta kuin vallankumouksellinen, on se toimiva. Toisen puoliskon avaava Fear of the Unknown on myös raita, joka ansaitsee esiin noston, eikä joukosta löydy suoranaisia huteja. Tekstit ruotivat punkin ohjenuorien mukaan ns. normaalin arjen hidasta kiroa, sekä alati kapenevia näköaloja, jotka ovat todellinen uhka meille kaikille.

Kokonaan hartiapankin voimilla pyöräytetty pitkäsoitto onkin mainio osoitus siitä, että joskus usko omaan visioon pystyy kantamaan alusta loppuun saakka. Kiekon tekninen puoli jättää tietysti hieman narinan varaa, mutta toisaalta asteen rosoisempi jälki sopii tällaiseen rakettirallaukseen kuin läskibasso rokkiin.