Julkaistu: 27.10.2003
Arvostelija: Janne Kuusinen
Poko
Alivaltiosihteerinä tunnettu trio Simo Frangén, Pasi Heikura ja Jyrki Liikka ovat heitelleet radiohupailuhelmiään sioille vuoden 1990 kesäkuusta saakka, tähän mennessä jo yli 600 ohjelman ja 5500 hupailun verran. Edelleen kansa jännittää kynsiään pureskellen, että milloin niiden kundien ideat oikein loppuvat. Mutta vielä nyt, vuonna 2003, meininki jatkuu edelleen aivan kympillä, mistä on pääteltävissä, että kundit ovat kotoisin jostain aivan muulta planeetalta, jossa hengitetään huumoria ja eletään satiirista.
Eräissä muissa maissa nuo Reino Helismaan ja Ollin perilliset olisivat varmasti upporikkaita ja palvottuja jumalhahmoja. Ovathan he jälkeenmainittuja täälläkin valveutuneissa piireissä, mutta nerous ja ironia eivät täällä pahemmin elätä saatika vaikuta.
Nomutta. Nyt on sitten saatu hupailua CD-muodossakin. Ja mikä ettei, jos kerran Spede ja G.Pula-Ahokin tuossa taannoin myi kappaleen jos toisenkin. Viihdykettä löytyy 11 raidan verran, ja yhdistävänä tekijänä on niissä olevat musiikkinumerot. Mukana ovat mm. Porin Dingomarkkinat, Hylättyjen MM-kisabiisien gaala ja Keletapit. Harmillisesti levyltä puuttuu eräs kaikkien aikojen suosikkini Richard Clayderman Plays AC/DC, ilmeisesti tekijänoikeussyistä.
Huumorimusiikin tai puheen julkaiseminen on nykyään ongelmallista. Ennen vanhaan hupailu oli reilusti kertakäyttöistä: huoltoasemalta ostettiin halvalla ne Visa Mäkisen tuottamat Tenho Saurén - puujalkavitsikasetit, ja siinä se. Enkä suostu millään uskomaan, että silloinen reinikaiskasetin markkahinta vastaisi nykyään sitä vähintään kuuttatoista euroa, jonka joudumme tästäkin CD:stä pulittamaan. Hintaan nähden substanssia on aikast vähän. Miinuksia ropahtaa myös liian sisäpiirimäisestä YLE-liveraidasta ja kahteen kertaan levylle pannusta Ekonomimestarit - rapista.
Kyllähän levyltä löytyy paljon hauskuutta ja nerouksia. Mutta silti kokonaisuus jää valitettavan kertakäyttöiseksi. Nämä peruskivat hupailut eivät edusta AVS-trion helmihetkiä, ja jäänkin odottelemaan isompaa, valikoidumpaa otosta miesten laajasta tuotannosta. Varmasti siitä saisi ainakin tupla-cd:n, ehkä jopa boksin. Tietenkin sellaisen sopiminen markkinoilla jo olevien, radiohupailuista litteroitujen Virallisten Kirjojen sekaan toisi taas omat ongelmansa.
Alivaltiosihteerin viidentähden verbaliikkaa sopii suositella kaikille, mutta tätä CD:tä vain tositosi faneille.
Kommenttien keskiarvo:
tuli hankittua (tietenkin)
kaikki hömppä musa on hyvää!!!!
kappaleessa aloitteleva viulunsoittaj katolla mäkin sain melkein hermoromahdukse!!!!!!!!!!