ORM: ORM

indisciplinarian

Joidenkin lähteiden mukaan Orm on pitkä ja luuton lihaa syövä hirviö. Eeppistä ja folkinkin suuntaan vilkuilevaa black metalia soittava tanskalainen ryhmä on siis valinnut itselleen oivan nimen, koska tämä nelikko uskoo muinaisten voimien, jumalten ja hirviöiden nousevan vielä ja pistävän ihmiskunnan polvilleen.

Bändin esikoiskiekolla on viisi raitaa, levyn kestäessä kokonaisuudessaan lähes kolmen vartin verran. Ja kun jokainen biisi on jo itsessään melkoinen monoliitti, on ORM kuuntelukokemuksena vaativammasta päästä. Kappaleista vain toisena soiva Ancient Echoes alittaa seitsemän minuutin rajan – juuri ja juuri, mutta kenties tarttuvimmat osat, teemat ja riffit löytyvät Temple of the Deafin kolkoilta käytäviltä. Tällä valioyksilöllä tanskalaiset saavat metallisen mustuuden keinumaan kuin viikinkilaivan konsanaan: siinä on voimaa, siinä on eeppisyyttä ja mikä tärkeintä – se iskee keihäänsä pään muistikeskuksiin kerrasta.

ORM on silti enemmänkin kokonaisuus, joka on vain jaettu viiteen osaan levyä työstettäessä. Sen voi nähdä ja kuulla eräänlaisena luonnonvoimia ylistävänä metallisinfoniana, joka soi normaalia synkemmissä merkeissä. Ei mikään helppo pala siis pureskeltavaksi, nielemisestä nyt puhumattakaan, mutta saat ainakin suuhusi maun jota et hevillä unohda.