Temple Balls: Traded Dreams

Ranka

Kyllähän paukkuu ja ryskyy, kun oululainen Temple Balls rymistelee debyyttialbumillaan menneiden vuosien hard rockin voimin. Kymmenen kappaleen ja poikkeuksellisen turhan intron muodostama paketti onkin kuin ulottuvuuksien välinen matka jonnekin Van Halenin, (kasari) Judas Priestin ja Guns N’ Rosesin hallitsemaan valtakuntaan. Rock on kaiken ylittävä uskonto, eikä glamin kimalletta ja tarttuvia kertosäkeitä pidetä ainakaan vähäisempinä totuuksina.

Traded Dreams on raskaasti etupainoinen levy, jonka kolme ensimmäistä kunnon biisiä saavat pajatson kaukalon laulamaan. Korkeaoktaanisella gasolla kiihdyttävä Off the Grid on bileet käynnistävä hard rock valio, jolla maailma olisi kääntynyt kyljelleen kolme vuosikymmentä sitten. Asteen ilkeämpi ja ronskimpi Freak Flag johdattaa kuulijan seuraavaan huoneeseen, jossa kertosäkeiden henget paljastavat kuulijalle ikuisen tarttuvuuden salat. We Stand Tall jytyyttää laulumelodiallaan uskaliaan ysäristi, sanotaanko jopa esi-grungesti, mutta muuten siivu jää kaipaamaan ehkä sittenkin sitä jotain. Sama kaiken niittaavan räjähdyksen puute vaivaa Let’s Get It Onia, joka ei vaan saa suurinta vaihdetta päälle, kovasta ja ansiokkaasta yrityksestä huolimatta. Väliosassakin tyydytään vain kiskaisemaan komea kitarasoolo, mutta tajunnan räjäytys jää haaveeksi kaikista David Lee Roth -välipuheista huolimatta. Onneksi loppuun sijoitettu Under My Feet nostaa taas ryhtiä ja uskaltaa olla rohkeasti oma itsensä.

Osumia siis ropisee, ja vaikka napakymppejä joukossa ei niin montaa olekaan, löytyy taulusta aina tarvittavia seisoja ja kaseja mukavasti. Kun muistetaan vielä, että hardisti rokkaavien ja sopivasti kimaltavien temppeliboltsien esikoinen on vasta päänavaus, niin helppohan tähän on tyytyväinen olla. Myrskyvaroitus on annettu.