Delay Trees: Let Go

Soliti

Delay Trees julkaisi vuosina 2010-2014 kolme albumia, joilla aluksi ilmavaa ja melodista kitara-poppia soittanut yhtye sukelsi hiljalleen yh� syvemm�lle ja syvemm�lle dream popin melankolisiin sf��reihin. Vaikka pidin toki Readymaden ja Dozen utuisemmista rakenteluistakin huomasin, ett� vuodesta toiseen levyhyllyst� k�teen tarttui helpoimmin debyyttialbumi Delay Trees, johon saattoi aina luottaa. Let Go syntyi b�ndin pisimm�n levytysv�lin p��tteeksi ja p��lle kolmen vuoden odotuksen j�lkeen ryhm� on siirtynyt taas l�hemm�s alkuaikojensa kitaravetoista laajakangaspoppia. Kymmenen kappaletta ja vajaat 35 minuuttia, eik� huminavalleja kasvatella en�� minuutista toiseen � t�st� min� pid�n.

Yksinkertaistaminen ja suoristaminen eiv�t silti tarkoita, etteik� n�iss�kin kappaleissa riit� mutkia, koukeroita ja yksityiskohtia, joita l�yt�� vaikka siell� kymmenennell� kuuntelukerralla. Keski��n ovat vain nousseet nyt ne perinteiset b�ndisoittimet, kitaroiden suristessa ja helistess�, rumpujen paukkuessa maltillisesti, ja koskettimien keskittyess� v�h�eleisemp��n taustojen tapetointiin. Black Ice starttaa matkan verkkaisesti, mutta pilvet katoavat pop-taivaalta jo Phases ja Brightest Eyes -kappaleiden voimin. Pop-koukut viuhuvat ilmassa, ja vaikka lyriikat vihjaavat surun olevan l�hell�, nostaa musiikki jalkoja lattiasta. Ja uskallan v�itt��: juuri t�ss� Delay Trees on vahvimmillaan.

Let Go on teemojensa puolesta hetkitt�in vaikeasti tulkittava, toisinaan taas melko suorastikin menetyksest� ja kaipuusta kertova. Mutta asioiden taakse j�tt�misen ja niist� irti p��st�misen ei tarvitse aina olla pelkk�� murhetta. Onnellisuus ja valoisat p�iv�t saattavat tuntua kaukaisilta, mutta niiden luokse voi yh� p��st� � ja juuri tuo mahdollisuuden olemassaolo antaa sin�ns� tummille tarinoille ilmaa. T�m� yhdistettyn� paria aiempaa levy� suorempaan ilmaisuun luo albumille raikkaamman ilmapiirin. N�in kitaravetoinen levy saattaa joidenkin mielest� olla juuri t�ll� hetkell� hieman retrohtava, mutta Delay Trees voittaa koitoksen juuri rehellisyydell��n. Pitk�ss� juoksussa uskonkin vakaasti Let Gon kasvavan vain entist� suuremmaksi kiekoksi.