White Jackets: White Jackets

Pinetree Records

White Jacketsin takkien sis�lt� l�ytyy kaksi anglo-amerikkalaiseen rockiin uskovaa miest�, Jussi Pet�j� ja Turo Myllynkangas. Jo muissakin tulissa karaistuneen kaksikon debyytti� on kypsytelty hiljalleen pari vuotta, herrojen toimiessa niin tuottajina, ��nitt�jin� kuin kaiken musiikin toteuttajina. Eli taiteellinen vapaus on ainakin saavutettu, mutta milt� uurastuksen hedelm�t maistuvat?

Albumi k�ynnistyy todella lupaavasti, sill� Too Low r�misee garagen aavikoilla, ollen silti soundeiltaan hallittu ja siisti. Circle on puolestaan aurinkoinen poppis, jossa p�iv� paistaa lempe�sti lehv�katon l�pi ja kasvoille puhaltava tuuli on l�mp�tilaltaan optimaalinen. T�m�n j�lkeen selvimm�t osumat j��v�t puuttumaan, ja esimerkiksi Don�t Murder vaikuttaa harmillisen hajanaiselta, kaikista ensiluokan elementeist��n huolimatta. L�himm�s saatteessa mainittua folkkia kaksikko p��see riisutun Hymns of Haten voimin, biisin her�telless� Appalakkien tienoiden tuntoja. Sielua koskettaa my�s Birds, vaikka teksti on t�ytt� Johnny Cashi� � vai onko siivu juuri tuon takia niin v�kev�? Hmm.

Esikoisen maailma on musiikilliselta puoleltaan py�re�n hele� ja kuulaan kirkas, mutta teksteiss� varjot kasvavat pitkiksi ja elo osoittautuu kaikkea muuta kuin helpoksi. Kontrasti on todella vahva, vaikka biiseist� pari hitaammin kulkeekin. P��osaan nousee laulu, jonka taakse kitara ja rytmisoittimet asettuvat kukin paikoilleen. N�in huomio kiinnittyy tietysti tarinoihin, joiden melankolisuus, apeus ja menneen kaipaus/kavahtaminen tekev�t paloista mielest�ni tarpeettoman kirpsakoita.

White Jacketsin debyytill� riitt�� lupaavia biisinalkuja sek� loistavia osia, mutta kokonaisuutena levy k��ntyy liev�ksi pettymykseksi. Etenkin kun ensimm�inen puolisko puskee p��lle vahvasti, ja kappaleiden kirjo sek� biisij�rjestys toimivat ensimetreill� niin hyvin.