Laine: Liikennevaloissa

Kaita Polku Productions / Secret Entertainment

Laine on tamperelainen trio, joka soittaa ”orgaanista folkkipoppibluesia”, laulukielen ollessa suomi - luonnollisesti. Tarina ei kerro, kuinka pitkän historian kolmikko omaa yhdessä, mutta Liikennevaloissa on ryhmän esikoisalbumi, joten näiltä osin taival on vielä alkumetreillään.

Entä minkälainen tarina tämä on, ja kuka sitä kertoo? Laulaja/kitaristi Derek Sindelin kynästä irronneet kappaleet istuvat arjen ihmeistä ja folkista ihastuneen John Mellencamin luomaan maailmaan, jossa mies & kitara tarvitsevat vain hieman vetoapua rytmiryhmältä, valokeilan viihtyessä suurimman osan aikaa kertojan kasvoilla. Sotu-blues kolistelee puolestaan virkistävästi protesti-Dylanin komeroissa, eikä Kun Juice kuoli ole muuta kuin kotoisiin maisemiin siirretty tarina poistuneesta sankarista, lännen myyttisestä hahmosta ja elämää suuremmasta taiteilijasta, joka on nyt paremmassa paikassa. Laine osaakin ottaa amerikkalaisesta perimästä sopivan määrän kourallisia ja sekoittaa ne suomalais-ugrilaiseen mielenmaisemaan. Lopputulosta voisi haukkua ilkeämielisesti folkahtavaksi göstailuksi, jolla ei ole omaa arvoa, tai sitä voisi kehua hienosti luoduksi yhdistelmäksi näistä kahdesta maailmasta, joka on vain yhä käymistilassa.

Liikennevaloissa on helppo albumi pitää. Sen nopeat väläykset tekijänsä aatoksista ja arjen kulusta koskettavat, viihdyttävät ja liikuttavat, vaikka vetoja ei varsinaisesti pääse vallankumouksellisiksi kutsumaankaan. Trio soittaa hyvällä tatsilla, mutta arsenaali on kovin kapea ja biisien luomiseen käytetty sapluuna on ehkä sittenkin liian kapea. Esikoiseksi silti hieno teos, ja eivätköhän tekijämiehet saa pakettinsa nopeasti kasaan.