Dynamo: IV

Concorde Music Company

Rock on rajaton riemu, siinä fakta joka on ainakin joensuulaiselle Dynamolle kristallinkirkas. Tai kossunkirkas, ihan miten vaan. Jo muinoin vuonna 2016 perustetun yhtyeen debyyttialbumi hämmentää näet muullakin kuin nimellään, enkä vieläkään oikein tiedä mitä tästä kaikesta olla mieltä.

Alkupisteenä kaikissa yhdeksässä raidassa on pesunkestävä rokettirolli, pilkkeen tuikkiessa enemmän ja vähemmän kummassakin silmäkulmassa. Asenne on amerikkalaisen lavea, tosin haara-asennossa on havaittavissa yhteneväisyyksiä niin korskeaan Popedaan kuin paremmin Kissinsä sisäistäneeseen Lemmenpyssyt-orkesteriinkin. Etenkin rock’n’roll klisheissä kieritelty Helsinki-Hollywood osaa nitoa em. kolme yhtyettä samaan kanteen huolestuttavan/kiitettävän kimalteisesti, eikä Käärmeenkantaja jää juuri edellistä lyhyemmäksi.

Periaatteet ovat siis hallussa, mutta siinä vaiheessa kun biisien pitäisi iskeä seuraavaa vaihdetta silmään, joko entistä tuhdimman riffin, tai vaikkapa purkan lailla tarttuvan kertsin voimalla, jää Dynamo useimmiten haparoimaan ja pyörittämään samoja elementtejä yhä uudelleen ja uudelleen. Riemun lisäksi pitäisi löytyä myös rohkeutta, joko lyödä biisi poikki alle kolmesta minuutista, tai sitten sovitustyössä olisi otettava radikaaleja askeleita oikeastaan mihin tahansa suuntaan.