PH: Eternal Hayden

Svart

Paremmin nimellä Mr. Peter Hayden muistettava yhtye, nykyisin pelkkä PH, on saapunut neljännen pitkäsoiton rajapyykille. Jokaisen levyn jälkeen bändi on muuttunut omia aikojaan merkittävin tavoin, ja tälläkin kertaa tietty lainalaisuus pätee: musiikin tunnistaa tulevan samasta lähteestä kuin ennenkin, mutta silti se tuntuu erilaiselta.

Jos PH onkin aiemmin keskittynyt venyttämään ilmaisunsa rajoja äärimmilleen sangen mittavien musiikkiteosten merkeissä, tyydytään Eternal Haydenin kohdalla "vain" Rush-tyyppiseen albumimittaan. Looking Back at Mr. Peter Hayden käynnistää albumin yhden puoliskon mittaisena vaelluksena, jota seuraa B-puolella neljä alle 10-minuuttista kappaletta. Yhteislaulukertosäkeitä tai kepeää hittikimaraa ei tälläkään kertaa tarvitse etsiä, mutta edeltäjiinsä nähden kokonaisuus on kosolti helpompi ottaa vastaan ja kuunnella yhdeltä istumalta alusta loppuun.

Ilmaisun tiivistäminen on tehnyt PH:lle muillakin tavoin hyvää - käänteet ovat entistä arvaamattomampia, ja kappaleiden nousut, laskut ja varsinkin kiihdytykset jakautuvat tasaisemmin, mutta pienemmälle alueelle, joka on myös entistä värikkäämpi. Tiukkuus on lennokkaan jatsahtavalla otteella doomin, ambientin, post rockin ynnä muiden karsinoiden kaunistamaa ääniviljelmäänsä lähestyvän bändin kohdalla kovin suhteellinen käsite, mutta Eternal Hayden tuntuu sen määritelmän silti täyttävän jokseenkin ainutlaatuisella tavalla.

Tietty ainutlaatuisuus kuuluu myös siihen, millaisen tunteiden kirjon PH välittää kuulijalleen. Jokseenkin toismaailmallinen, isoääninen meteli tulee lähelle kuulijaa erityisesti livetilanteissa, mutta aiemmin se energia, läsnäolo ja vapautuneisuus ei ole välittynyt levyltä näin vahvasti. Eternal Hayden tuntuu ottavan ranteesta kiinni, ja sisäänsä imaistuaan saa levyn jokaisen äänen tuntumaan yhtä vahvasti kuin ilma keuhkoissa, tai pulssi kaulalla, mutta aina myönteisellä ja vuosiaan viisaammalla tavalla. Tällä matkalla harvoin joutuu kulkemaan yksin, mutta takaisin tultuaankin seuraavaa lähdön hetkeä jää väistämättä odottamaan.