Damnation Plan: Reality Illusion

Inverse

Damnation Plan kertoi kymmenen vuotta sitten Desibelin haastattelussa pyrkivänsä alati kehittymään. Tavoitteena oli tuolloin päästä julkaisemaan uutta musiikkia hyvinkin pian, ja jo kuusi vuotta myöhemmin ryhmältä ilmestyi debyyttialbumi. Neljä vuotta tuosta eteenpäin, ja on koittanut toisen pitkäsoiton aika. Eli ainakaan bändiä ei pääse syyttämään turhasta hosumisesta tai ajattelemattomasta kiirehtimisestä julkaisujensa suhteen.

Vuodet ovat siis vierineet, mutta bändin takoma metalli ei ole suuremmin siirtynyt sijoiltaan, tekijöiden luottaessa vahvuuksiinsa. Reality Illusion onkin kiteytettynä progehtavaa melodista metallia tyylilajin raskaammasta laidasta. Tienviittoina voi käyttää raskainta Dream Theateria, sekä aina toimivaa Machine Headia, vaikka etäisyys metalcoren sydänmaihin onkin selvä. Rankemmat vokaalit antavat puolestaan viitteitä deathin perinnöstä, eivätkä kimurantit rakennelmat ole toisinaan niinkään kaukana ensimmäisen aallon thrash-bändien tekemisistä, vaikka painopiste melodisuudella onkin. Kahden mieslaulajan arsenaalilla vokaalia ja konsonanttia riittää ilmassa, puhtaan laulun ollessa selvästi valta-asemassa. Asim Searahin ja Tuomas ”Tommy” Tuovisen äänet ja laulutyylit istuvat ongelmitta yhteen, jopa siinä määrin, ettei herrojen erottaminen toisistaan ole aina helppoa. Merkittävä kokonaisuuteen vaikuttava tekijä ovat myös koskettimet, joita sessiomiehenä mukana oleva Jari Pailamo ripottelee ja viskoo sekaan tyylillä.

Karmit ovat siis kunnossa, mutta itse musiikki ei iske ehkä kuitenkaan aivan sillä voimalla, mitä puitteet antaisivat odottaa. Kone käy hyvillä kierroksilla, mutta Reality Illusion pelaa varman päälle, niin sovituksellisissa ratkaisuissa kuin esimerkiksi teksteissä, jotka ottavat näennäisesti kantaa, mutteivat lopulta sano mitään täysin suoraan. Metaforat ovat metaforia, ymmärrän, mutta jos kerran maailman meno noin paljon kiukuttaa, voisi sitä kai pari suorempaakin heittoa mahtua jo mukaan? Pinnat vielä onnistuneesta Dio-coverista, Don’t Talk to Strangers kun osoittaa, että vokalisteihin bändi ei ainakaan tule kaatumaan.