Astrid Swan: From the Bed and Beyond

Soliti

Olen aina pitänyt Astrid Swanin tavasta luoda musiikkia. Vaikka kaiken pohjana on alusta saakka ollut enemmän ja vähemmän laulu & piano -pohja, ovat lopputulokset hämmentäneet, yllättäneet ja haastaneet kerta toisensa jälkeen. Omalla kohdallani käänteentekevä levy taisi olla Hits (Pavement for Girls) -kiekko, jonka jälkeen Astrid4 upposikin jo helposti mielen tantereeseen. Nyt musiikki on luonnosmaisempaa, rosoisempaa ja minimalistisempaa, vaikka yksityiskohtia riittää yhä ihmeteltäväksi. Koskettimet johtavat puhaltimista raikasta vahvuutta saanutta ryhmää, joka ei pauhaa tai messua – nämä kappaleet kun tulee soittaa hieman hiljempaa.

Viidennen pitkäsoiton taustat ja teemat ovat paikoin synkkiä, mutta kuten niin usein henkilökohtaisten murheiden jälkeen: muusikko, taitelija, pystyy ammentamaan henkilökohtaisista kolhuista entistä koskettavampia teoksia. Niinpä kun kuuntelen Maija’s Songin en voi olla ajattelematta tiettyjä oman elämäni hetkiä, jolloin varjot ovat kasvaneet suuremmiksi – vain väistyäkseen jonkin ajan kuluttua uusien päivien tieltä. From the Bed and Beyond onkin mahdollisesti henkilökohtaisin, koskettavin ja riipaisevin Swanin albumeista. Se ei kiihdy kovaankaan vauhtiin, ja ne suurimmatkin äänikeskittymät ovat oikeastaan yksinäisten hiljaisten elementtien kokoontumia. Kaiken takaa voi aistia haurauden, pintaan puskevat tunteet ja kivun – mutta myös toivon ja elämän loputtoman ihmeellisyyden.

Chaos ottaa tukea puhaltimista ja tarttuu kuin varkain paidan liepeestä, eikä aikaakaan kun kertosäe soi jo päässä kuin jokin muinoin löydetty aarre. Albumin pop-vetoisinta laitaa edustava Special Ones on mainio esimerkki biisien käsittelystä. Alun hiljaisuus rikkoutuu vain muutamilla äänillä, tarina etenee johdonmukaisesti ja nopeasti, kaiken enteillessä lopun vahvempaa äänivallia. Kaava on siis tuttu mutta kasvatus on hidasta, matkaan mahtuu suvantoja ja kaikki tuntuu tapahtuvan kuin luonnostaan. Helposti, vaivattomasti ja silti niin puhuttelevan vahvasti. Tuota samaa kaavaa toistava Song of Fear on puolestaan eräs upeimmista pelkoja käsittelevistä kappaleista, joita olen koskaan kuullut, ja se ei ole ihan vähäinen joukko. Rivien suoruudessa on jotain samaa mitä Roger Waters on saavuttanut parhaimmilla sooloteoksillaan, mutta Swanin tapa koristella synkimmätkin varjot valon säteillä tekee kappaleesta voittamattoman.

Albumin vertaaminen matkaan on klisheistä, mutta From the Bed and Beyond on minulle silti kuin junamatka halki usvaisten maisemien. Se alkaa aamuyön viimeisistä tunneista, kulkee läpi sarastuksen kauneuden ja tarjoaa matkaajalle mitä upeimpia panoraamoja. Sumu saattaa nousta välillä korkeallekin, mutta se ei ole tukahduttavaa tai liikaa peittävää usvaa, vaan asiat kauniimmiksi saavaa, pehmeän äidillistä, maitomaista ainetta. Tässä on levy jota jokaisen sydämensä satuttaneen ihmisen soisi kuuntelevan, sillä kaikesta löytyy kyllä valoa, tavalla tai toisella.