Julkaistu: 02.03.2017
Arvostelija: Mika Roth
Sacred Bones Records
Joidenkin mielestä KMFDM ja Laibach ovat tylyimmillään lähes totalitaarisia kokemuksia elektronisen musiikin saralla. Äärimmäisillä rajoilla, jossain ilmeisten melodioiden tuolla puolen missä voima perustuu rytmiin, liikkuu myös Blanck Mass. Se ei lähentele industrialin tehdashalleja kuten em. orkesterit, vaan ujuttaa askeleensa modernien tanssilattioiden lähettyville. World Eater onkin albumi, joka saattaa joidenkin mielestä solahtaa jopa teknon ei-niin-muodikkaaseen lokeroon, mutta lähempi – ja pidempi – tutustuminen paljastavat pinnan alta monia kaavoihin sopimattomia luonteenpiirteitä. Kuusi vuotta sitten yhtye junnasi esikoisellaan vielä ambientin lähellä, mutta sittemmin kokeellisuus on vienyt bändiä dronen ja noisemaisen post-rockin rannoille, mutta nämä kaikkihan ovat vain summittaisia suuntaviittoja.
Alussa on siis rytmi. Siihen kaikki perustuu ja sen ehdoilla kaikki oleellinen tapahtuu. Siinä merkittävin laki, joka ohjailee bändin nimen takaa löytyvän Benjamin John Powerin tekemisiä. Synkkyys ja tummuus ovat toinen perusedellytys jonka tulee selvästi täyttyä, jotta Power on tyytyväinen teoksiinsa. Sävyjä ei kuitenkaan tummenneta vain ilmeisillä matalammilla äänillä, vaan ilkeyttä löydetään harkituilla sampleilla ja vääristyneillä äänillä jotka tekevät kunniaa kaikille Skinny Puppyn seuraajille. Toivokin pilkahtaa sentään joskus horisontissa, eivätkä Silent Treatmentin kauniit vokaalit tunnu istuvan aluksi kuvaan, mutta mitä olisi epätoivo ja synkkyys ilman pieniä taukoja?
Power ei pidä ihmiskuntaa kovinkaan suuressa arvossa, mikäli tulkitsen levyn teemoja oikein, sillä me ihmiset olemme juurikin niitä maailmoiden syöjiä, jotka tuhoavat kaiken teoillaan. Ja tekemättömyydellään silloin kun asioihin pitäisi puuttua. World Eater on raskas ja massiivinen teos, se työntää dark electronican rajoja dancen peilipallopinnoille, ammentaen samalla alitajunnan synkistä vesistä hälyä ja noisea. Se on vaikeasti rakastettava mutta samalla hankalasti sivuutettava, eli ehdottomasti tutustumisen arvoinen tapaus, mikäli em. bändit ja/tai genret osuvat omaan makuhermostoon.
Fuck Buttonsin Benjamin John Powerin ambient-sooloprojekti.
Linkki:
blanckmass.bandcamp.com
(Päivitetty 2.3.2017)