Dude York: Sincerely

Hardly Art

Seattlen suunnalta kotoisin oleva Dude York rys�ytt�� toisella pitk�soitollaan itsens� jonnekin sinne, miss� power-pop ja action-rock viist�v�t toisiaan � ja ajavat v�lill� toistensa p��lle. Suurin osa biiseist� on kolmen minuutin mittaisia ilotulituksia, mutta mukaan on livahtanut my�s pari verkkaisempaa raitaa, jotka t�ydent�v�t albumia ja saavat sen kuulostamaan (aineksiinsa n�hden) h�mment�v�n monipuoliselta.

Trion soitto kuulostaa mehukkaan rikkaalta, biisien jyristess� suurten kertos�keiden ja koukukkaiden ��nivallien ristiaallokossa. Onkin vaikea uskoa, ett� kiekko kulki l�pi tuotantohelvetin, jossa yhdess� vaiheessa jo painettiin nollausnappia ja palasten j�rjestely k�ynnistettiin miltei t�ysin uudelleen alusta. Alkujaan Sincerely r�misikin kuulemma kuin tee-se-itse punk-kiekko konsanaan, mutta purettuaan kaiken osiin ryhm� kasasi aineksista uuden, huomattavasti popimman ja siten my�s tarttuvamman kokonaisuuden. N�in esimerkiksi The Way I Feel hy�tyy laulumelodiansa vedosta, kitaroiden toistaessa n�pp�r�� koukkua ei-niin-noisemaisesti. Ensimm�iseksi sinkuksi valittu Black Jack on puolestaan tiimi-ihmisten isosti soiva anthem, joka korostaa ryhm�ty�n voimaa sliipatun ja sopivasti kaiutetun pop-rockin voimalla. Ent�p� sitten basisti-vokalisti Claire Englandin laulama Tonight? Eih�n n�in tarttuvaa rokettirollia voi en�� synty� n�in� p�ivin�, vai voiko?

Mahdollisesti hieman ironisesti nimetty Sincerely on rock-levyn� kaunis ja pop-levyn� vaaralliselta tuntuva. Se koukuttaa h�peilem�tt�, mutta kuulostaa samalla sopivassa m��rin punkilta, jotta kovemmatkin heput voivat luukuttaa sit� rauhassa. Dude York on t�t� p�iv��, 60-luvun kapinaa ja 90-luvun piittaamattomuutta, eik� se edes sotkeudu omiin lankoihinsa. Onneksi levy purettiin ja koottiin uudelleen, sill� paria suhteellisen turhaa v�lip�tk�� lukuunottamatta t�m� on valioyksil� alusta loppuun.