Dear Reader: Day Fever

City Slang

Day Fever on eteläafrikkalaisen Dear Readerin neljäs pitkäsoitto, mutta rehellisesti sanottuna en voi sanoa tietäneeni yhtyeestä mitään ennen tätä levyä. Tai oikeastaan on turha puhua varsinaisesta yhtyeestä, sillä Dear Reader -nimen takaa löytyy vain yksi nainen: Berliinissä tätä nykyä asuva Cherilyn MacNeil. Artistin itsensä mukaan hän jäi hieman jumiin oman musiikkinsa luomiseen, minkä takia väli edellisestä Rivonia-pitkäsoitosta venähti lopulta lähes neljän vuoden mittaiseksi.

Aiemmin lähes kaiken työn itse tehnyt MacNeil päätti nyt luottaa ulkoiseen tuottajaan, ja lensi San Franciscoon John Vanderslicen studiolle. Toisella puolella Atlanttia syntyi kymmenessä päivässä albumi, joka eroaa huomattavasti MacNeilin tyylistä. Tällä kertaa biisejä ei hierottu ja hinkattu loppuun, nauhoitusten sujuessa analogisten laitteiden avustuksella. Nyt ei voitukaan palata taaksepäin ja muokata jotain pientä kohtaa, vaan biisit piti vetää narulle kaikki pienet virheet ja nyanssit hyväksyen. MacNeil onkin todennut olleensa aluksi kauhuissaan tästä lähestymistavasta, kontrollin menettämisestä, mutta ymmärtäneensä nopeasti, että juuri tätä hänen musiikkinsa tarvitsikin: uusia, voimakkaita tuulia.

Enkä voisi olla enempää samaa mieltä, sillä Day Fever sykkii elämää, räiskyy tunteita ja on silti unenomaista indie-poppia, jossa painopiste on tunnelmissa äänivallien jäädessä mataliksi. Kappaleiden ytimen muodostavat MacNeilin vivahteikas, melodinen ja viekoittelevasti polveileva laulu, joka toisinaan luovuttaa estradin koskettimille sekä säästellen käytetyille syntetisaattoreille. Mean Well on elektroniseen maailmaan kiedottu tragedia, joka samaan aikaan lumoaa ja vavahduttaa – MacNeilin sanat kun pistävät toisinaan ilkeämmin kuin terävinkään neula. Mutta piikkejä ei viskota turhaan, vaan kaikella sanotulla on painonsa. If Only Is vie tämän kontrastin pisimmälle, luoden kuulijan ympärille kummallisten soitinten kiehtovan peilitalon, mutta labyrintti ei olekaan se mukavin, kun sanoja ryhtyy kuuntelemaan tarkemmin.

Oman tiensä löytänyttä ja nerokasta musiikkia luovaa naisartistia on klisheistä verrata Kate Bushiin, mutta mikäli jokin suuntaviitta on luotava toisen artistin avulla, tämä viittaus on pakko tehdä. Day Fever on moderni levy jonka sisältä voi kuitenkin löytää lähes muinaisia paloja jotain kadotettua viisautta. Albumin maailmaa on vaikea ymmärtää ja juuri siksi se vie niin vahva se yhdistää tämän päivän, tulevan ja menneen joksikin, jota on aluksi vaikea sulattaa – mutta josta ei myöskään voi päästää irti.