Achiote: Loneliness of Endless Days

V.R. Label

Melko tarkkaan kaksi vuotta sitten Achiote julkaisi esikoiseksi osapuilleen täydellisen Deimosin, joka yhdisti 70- ja 90-luvut vaivatta moderniin soundiin. Esikoisen keitos metallia, rockia ja grungea sai tukea myös tasaisen vahvasta biisimateriaalista, josta jäi puuttumaan ainoastaan se kunnon hitti-isku.

Toisen albumin pohjalla ja tautalla on melkoinen määrä vastoinkäymisiä, joista pysäyttävin on vokalisti/basisti Anun sairaus, joka on pakottanut alkuperäisjäsenen poistumaan bändin riveistä. Musiikin historiahan on täynnä mestariteoksia, jotka ovat syntyneet juuri vastoinkäymisistä, mutta Loneliness of Endless Days ei ikävä kyllä kuulu niihin. Vaikka sympatiat ovat kuinka bändin puolella, niin toisella pitkäsoitolla ryhmä tuntuu olevan lievästi eksyksissä ja sekaisin. Toisaalta pehmeät melodiat suorastaan vaikeroivat ja kieriskelevät tuskassa, soundien kaivertaessa sydänverta rinnasta, mutta kaiho ei vain pure kuten pitäisi. Biiseissä voi aistia kipua, mutta jotenkin se ei vain välity lopulliseen tulokseen. Soittimet ja laulu tuntuvat vierailta toisilleen, eivätkä edes koskettimien koukut nappaa kuten pitäisi. Levy kuulostaakin harmillisen demomaiselta, kappaleiden ollessa enemmänkin raakilemaisia luonnoksia joita on yritetty viimeistellä soundeilla, kun olisi pitänyt tarttua rohkeammin sovituksiin.

Ehkä surutyötä olisi pitänyt tehdä pidempään, tai bändin olisi kannattanut kiinnittää jo uusi naislaulaja antamaan monipuolisuutta ilmaisuun? Asiaa eivät helpota myöskään kevyemmän melodisen rockmetallin tutut ratkaisut, joihin ryhmä turvautuu kerran toisensa jälkeen. Eikö juuri näin raskas tausta oikeuttaisi yllättävin ratkaisuihin, persoonallisiin irtiottoihin ja johonkin uuteen? ”Vaikea toinen levy” on nyt takana, joten punainen lanka saattaa hyvinkin taas löytyä. Itse toivon niin täydestä sydämestä.