Moire: No Future

Ghostly International

Tulevaisuutta ei ole koska ihmiskunnan, ja etenkin sen luomien yhteiskuntien, nykyisyys on ratkaisematon umpikuja. Siinäpä vasta ajatusta sulateltavaksi, ja tästä fatalistisesta huomiosta Moire on luonut toisen albuminsa. Pohjusteeksi tekijät ovat kertoneet, että albumin neljä tärkeintä, syntyyn vaikuttanutta sanaa ovat: ”pelko”, ”tekopyhyys”, ”epätasa-arvoisuus” sekä ”valheet”.

Sanottakoon heti alkuun, että näinkin negatiivisista lähtökohdista voi todistetusti syntyä hienoa, joskus jopa positiivisia väreitä aiheuttavaa musiikkia, joka ei suinkaan ole synkkää – vain kylmät tosiasiat havaitsevaa. Elektronisen äänimaiseman päälle on ripoteltu säästeliäästi sanoja, ja varsinaista laulua/lausuntaa voi kuulla enemmissä määrin vain kolmella levyn kahdestatoista raidasta. Eivätkä ne sanat juuri suo lohtua, etenkään kun DRS:n vahvistama Lost You soi heti toisena. Emme saavuta toisiamme, emme ymmärrä toisiamme, emmekä näin ollen voi koskaan todellisuudessa koskettaa toisiamme. Nämä eivät ole tuhoa tuovia myrskypilviä, ne ovat kaiken hitaasti tukahduttavia saderintamia, jotka muuttavat kaiken harmaaksi, tarkoituksettomaksi ja turraksi.

No Future julistaa julistamatta ja maalaa eteemme dystopioista pahimman: mahdollisen sellaisen. Maailman kiertyessä yhä tiukemmin mobiililaitteiden ympärille, keskustelun muuttuessa toisille huutamiseksi, kaiken kärjistyessä tulevaisuutta on vaikea nähdä. Mutta jos elämme todella viimeisiä aikoja, kelpaa tämän levyn tahdissa tanssia kohti maailman iltahämärää. No Future ei ehkä yllä aivan samanlaiseen grooveen ja vireeseen kuin esikoinen, mutta onhan tämä hieno albumi. Lannistavaa, muistettavaa, hienoa.