Grails: Chalice Hymnal

Temporary Residence

Grails on niitä harvoja instrumentaaliyhtyeitä, joita kuunnellessa unohdan kuuntelevani laulutonta musiikkia. Portlandilainen nelikko kun pystyy luomaan niin ehyitä ääniverkkoja ja täydellisyyttä hipovia draaman kaaria, että minkään lisääminen yhtälöön tuntuisi täysin turhalta. Suorastaan loukkaavalta ja halventavalta, kun asiaa tarkemmin miettii. 00-luvulla kokonaista viisi albumia julkaissut ryhmä on kuitenkin pitänyt taukoa levytyksistä kokonaiset kuusi vuotta, joten ydinkysymys kuuluu: vieläkö vanha taika on tallella?

Chalice Hymnal käynnistyy todella vahvasti, kun utuisen nimikappaleen perään tarjotaan kiihkeästi öistä maailmaa sykkivä Pelham. Kappalepari heijastelee toistensa pintoja, mutta esittelee siinä samalla bändin vahvuudet sekä käytössä olevan niksipaletin. Kitaravetoisen rockin psykedeelisyys on edelleen läsnä, vaikka albumin kappaleissa on kerroksia toinen toisensa perään, mutta materiaali on selvästi ottanut etäisyyttä aiempaan post-rock -vallitteluun. Toki New Prague painaa hetkeksi vaa’an neulaa alaspäin, lähentyen jopa sludgen soita, mutta kun koko äänimaisemaa tutkii voi huomata, että vuoden 2017 Grails on vain entistä hienojakoisempi, (hyvällä tavalla) hienostuneempi ja hienomekaanisempi ryhmä.

Seitsemännellä pitkäsoitollaan Oregonin pojat ovat myös mahdollisesti tasapainoisempia kuin koskaan aiemmin, mikä heijastuu kenties selvimmin Deep Snow II -raidan zenmäisessä rauhassa, sekä nimikappaleen monikerroksisessa post-rock/jazz -tutkielmassa. Erikoismaininnan ansaitsee myös albumin sulkeva After the Funeral, joka käsittämättömässä yli kymmenen minuutin mitassaan on kuin jokin David Bowien kadonnut helmi Berliinin ajoilta. Vieläpä hienotunteisesti ja kunnioittavasti päivitetty moinen.

Taika on siis yhä tallella, ja paikoin se taitaa olla jopa väkevämpää kuin aiemmin. Enkä voi edelleenkään ymmärtää mitä lisäarvoa vokaalit voisivat tuoda näin upeaan musiikkiin, jonka ainoa todellinen ongelma on riittävien kontrastien luominen. Eikä sillä ja laulun poissaololla ole juuri mitään tekemistä keskenään, mutta onpahan vaan upea levy.