While Heaven Wept: Of Empires Forlorn

Rage Of Achilles

Vanhan koulukunnan eeppistä ja kevyempää doomia englanniksi esittävä yhdysvaltalainen While Heaven Wept on ollut enemmän ja vähemmän olemassa vuodesta 1989, riippuen aina keskushahmonsa Tom Phillipsin mielenliikkeistä. Vuosien varrella Phillipsin ympärillä on tapahtunut yli 50 miehistönvaihdosta, ja pari kertaa turhautuminen on johtanut WHW:n hetkelliseen lakkauttamiseen, mutta aina mies on palannut takaisin sorvin ääreen. 90-luvun puolivälissä hän oli perustamassa perinteisempää heavya latovaa Twisted Tower Direa, ja vuosituhannen vaihteen herra vietti kitaristina Bravessa. Noista yhtyeistä Phillips on napannut WHW:n nykyiseen kokoonpanoon rumpalia lukuunottamatta kaikki soittajat. Alkujaan Of Empires Forlorn –levy julkaistiin alkuvuodesta 2003 pienen italialaisen Eibon merkin kautta. Kun sopimus nykyisen isännän, Rage Of Achillesin kanssa solmittiin lätty uudelleenjulkaistiin välittömästi. Kappaleet ovat syntyneet pitkän ajan kuluessa ja monet niistä on julkaistu aiemmin jossain muodossa, joten kyseessä on eräänlainen ”Best Of” –levy.

Merellisillä äänillä ja kellojen kalkkeella levyn avaava The Drowning Years ilmestyi seiskatuumaisena jo viime vuonna. Komeisiin mittoihin kasvava sävellys tuo monia WHW:n tunnusomaisimpia piirteitä esille. Polveilevat laulumelodiat juoksevat kitaroiden ympäröiminä hitaasti ylös ja alas, koskettimien värittäessä taustalla maisemaa syvemmäksi. Basso ja rummut rakentelevat peruskuvioitaan rauhallisesti. Päärooli lankeaa Phillipsin ja Scott Loosen kitaroinnille, sekä maestron puhtaalle, kantavalle äänelle.

Toisena soiva nimibiisi Of Empires Forlorn on merkitty vuosien 1997-2001 aikana syntyneeksi, ikävä kyllä loputtomiin asti hierominen on tällä kertaa kuluttanut alkuperäisen idean jäljettömiin. Voice In The Wind on ainoa kipale jolla on myös jonkun muun sävellystyötä. Voimaballadi (hip-hei!) on alunperin syntynyt jo 1977 Klaus Hessin kynästä, mutta Phillips on ’lisännyt’ sävellystä 14 vuotta myöhemmin studiossa. Surun vuonna 1995 pyöräytetyltä maksilta Lovesongs Of The Forsaken on mukaan napattu In Aeturnum. Nyt sukelletaan gootin puolelle, lyriikoiden ollessa huomattavasti runsaammat – ja paremmat – kuin aikaisemmilla raidoilla. Biisi rockaa kuin Mission vahvimmillaan, ja synkistelee kuin Fields Of The Nephilim parhaimmillaan.

Ensiesityksen levyllä saavat Soulsadness ja Epistle No. 81, jotka kumpikin ovat satoa vuodelta 2001. Ensinmainittu jatkaa onnistuneesti In Aeturnumin seurassa goottimaisemassa kulkevalla polulla. Epistle on puolestaan vanha ruotsalainen sävelmä, jota itsensä Carl Michael Bellman esitti jo 1700-luvulla. Tulkinnassa liikutaan mahtipontisissa maisemissa, eikä lähin viikinkisatama ole taaskaan kovin kaukana. Päätösraitana kuullaan Sorrow Of The Angels joka alkujaan julkaistiin samalla maksilla kuin In Aeturnum. Alakuloinen sävel ei juuri nouse tai laske, mutta onnistuu silti vaikuttamaan minimalistisuudellaan, päättyen meren aaltojen ääniin – kuinkas muuten

While Heaven Wept ei luo juuri mitään uutta, mutta ryhmä osaa käyttää aikaisemmin luotuja keinoja ammattimaisen tehokkaasti. Levyä voi suositella heille jotka pitävät surun kauneudesta, ja niistä genren bändeistä jotka nojaavat jo lähelle melodisen goottirockin laitaa.