The Menzingers: After the Party

Epitaph

Esikoisalbuminsa kymmenen vuotta sitten julkaissut The Menzingers on niitä bändejä, joiden kohdalla muutokset ovat todella hitaita. Debyytistään saakka samassa kokoonpanossa punkrockannut nelikko on julkaissut tasaiseen tahtiin albumeita, joista vajaan kolmen vuoden takainen Rented World sai Desibelin Ilkka Valpasvuon kaipaamaan jotain persoonallisempaa, ikimuistettavampaa.

Kuten jo totesin, The Menzingers ei ole nopein muuttumisleikeissä, mutta ajan armottomien hampaiden vaikutus tuntuu myös pennsylvanialaisissa. Avausraita Tellin’ Lies heittää jo ilmoille kysymyksen: ”what are we gonna do now that our 20s are over?” Eikä tuohon pohdintaan saada mitään lopullista vastausta, mutta albumin eräs tärkeimmistä perusjuonteista onkin juuri sen pohtiminen, että mitä nyt tehdään kun pitäisi kai olla aikuisia, mutta ne vastaukset eivät sittenkään tippuneet valmiina syliin.

Singlenä ja musiikkivideona jo viime vuoden puolella julkaistu Lookers on albumin pop-vetoisempia ja iloisempia raitoja. Ja vaikka tässäkin rallissa katsellaan menneitä päiviä taustapeilistä, on biisissä reipas ja kaiken hyväksynyt ote. Ne päivät olivat hienoja, mutta ne ovat nyt takana. Toinen musiikkivideona levylle tietä aurannut raita, Bad Catholics, kertoo puolestaan siitä tunteesta, kun mennyt rakkaus pulpahtelee esiin kulmien takaa. Kaiho puskee pintaan, mutta The Menzingers ei puserru sen alle, vaan löytää näistä tunteista voimaa. Kiekon teemana onkin juuri menneiden pohdinta ja nykyisen tilanteen tuomat ongelmat, elo kun helpompaa silloin parikymppisenä – tai ainakin mustavalkoisempaa.

After the Party ei onneksi ole läheskään niin synkkä, kuin mitä otsikko ja kansikuva antavat ymmärtää. Aika kulkee eteenpäin, mutta bändi uskoo yhä melodiseen, power-popahtavaa punkkikseen, jossa kertosäkeet tarttuvat ja aurinko paistaa aina sinne risukasan perukoille saakka. Ei tämä mitään maailmoja mullista, mutta levyn ääressä kyllä viihtyy.