Tötterssön: Ämpäri

Omakustanne

Taas oli aika hämmästyä, tyrmistyä ja lopulta hiukan innostuakin. Napsakasti nimetyn Tötterssönin levynsaate alkaa seuraavalla luettelolla: ”polkkaa, hamboa, marssia, polskaa ja paljon muuta”. Kyllä vaan – erityisen paljon tässä keitoksessa onkin sitä ”muuta”, ja avauksena kajahtava Maharoton ynnää heti yhteen mutaisen Missisippin bluesin, kotimaisen pelimanni-hilipati-himppaan, sekä vokalisoinnin/huudon josta nousee mieleen lähinnä Mieskuoro Huutajat. Ottakaa siis kiinni jostain – vaikka toisistanne, koska tämä resiina rymistelee nyt hurjaan alamäkeen.

Kulttuuri on siitä hauska juttu, että se voi olla oikeastaan miltei mitä tahansa. Ja musiikki myös. Joten kun monista teoksistaan kuuluisa trad. otetaan jenkkaan mukaan, eikä turhia hienostella, niin rappauksesta voi kehkeytyä jotain ihan uutta – jopa kulttuuria. Tötterssön ajaa biisit läpi runsailla viuluilla, vältellen Mozartia ja syleillen Kaustista. Jalka hakkaa useammin tahtia isoeleisesti kuin varovasti, ja silti kaikki kuulostaa jotenkin – suomalaiselta. Mutta ei sellaiselta mustavalkoiselta ”pidetään ikävää” Suomelta, vaan joltain uudelta, iloisemmalta, riehakkaammalta ja arvaamattomammalta. Tässä on nyt mämmin sekaan päässyt jalopenoja ja kirnupiimä on taidettu frotata capuccinoksi, mutta suomalaisuutta – mitä se sitten ikinä lieneekään – ryhmä ei ole menettänyt. Kaikki on vain hieman erilaista kuin aiemmin, ja sehän pitää kulttuurin elossa, eikö vaan?

Tötterssön ei välttämättä ole kotimaisen pelimanni-soiton Sex Pistols, mutta sen avoimessa asenteessa on jotain ihailtavaa. Kiitos siis Ilimainen ämpäri, Erik ja kumppanit, teidän kanssanne maailma ei välttämättä parane mutta on rahdun siedettävämpi paikka oleskella.