Mustan Kuun Lapset: Saatto

Inverse

Suomalaisen tummemman metallin joukkoihin kuuluva Mustan Kuun Lapset, joka tunnetaan myös nimellä MuKuLat, pisti viikatteen naulaan vuonna 2007. Bändin 14 vuoden mittainen ura toi muassaan muutaman ’läheltä piti’ -biisin, mutta mitään sen vakavampaa ryhmä ei saanut aikaiseksi. Vuonna 2015 yhtye palasi hieman muokatulla kokoonpanolla ja viime vuonna metallimarkkinoita kutiteltiin jo Kuolemanvirta EP-levyn voimin, mutta vasta nyt on koittanut uuden pitkäsoiton aika. Näin kahden viimeisimmän albumin aikaväliksi kasvoi kokonainen vuosikymmen, mutta onko kovinkaan moni asia muuttunut tässä välissä?

Haluaisin vastata kysymykseen myöntävästi, mutta en näe tässä kovinkaan suurta eroa bändin ensimmäisen elämän myöhempään materiaaliin. MuKuLat osaa kyllä vääntää melodioita riffiensä ympärille, mutta kiekon ysäri-vaikutteinen soundimaailma ei oikein iske enää nyt, kun 10-luku kääntyy kohti iltaruskoaan. Lyriikat on täytetty surun kuvastolla, mutta vaikea tästä on musertavaa tuskaa löytää, enemmänkin kyse on nillityksestä tuopin ääressä ja väistämättömän valituksesta. Kauniilla naislaululla vahvistettu Valkoinen satama - Tyven erottuu sentään ruodusta, mutta sinällään erinomainen kappale ja vahva irtiotto ottaa jo turhankin raskaasti etäisyyttä muuhun materiaaliin. Samat sanat voi sanoa kiekon päättävästä Saatto-kappaleesta, jonka sukulaisuus Niskalaukaukseen ei välttämättä ole se kaikkein positiivisin juttu.

Saatto voisi olla mahtava paluu, mutta se tyytyy vain päivittämään bändin soundia kevyesti. Aineksista olisikin voinut saada niin paljon enemmän irti, etten voi kuin toivoa, että bändi jatkaisi vielä toisenkin pitkäsoiton ajan ja saisi pakettinsa viimeinkin kasaan.