Marillion: Marbles in the Park

earMUSIC

Marillion on järjestänyt jo hyvän aikaa Marillion viikonloppuja, jotka antavat joka toinen vuosi bändin faneille jotain erikoista ja erilaista herkkua. Vuonna 2015 yhtye palasi yhdentoista vuoden taakse, massiivisen Marbles -tuplalevyn pariin, ja nyt myös me muut pääsemme nauttimaan proge-eepoksen päivitetystä versiosta. Tuplalevyn mitassa tietysti.

Marblesin viidestätoista kappaleesta yhdeksän ensimmäistä on tungettu ensimmäiselle levylle, kuuden jälkimmäisen ollessa puolestaan toisella kiekolla. Biisit soitetaan luonnollisesti alkuperäisessä järjestyksessä, joten jo alkujaan massiivinen The Invisible Man saa kunnian avata kokonaisuuden miltei 16 minuutin mitassa. Ikävä kyllä biisi on yhä vain samanlainen turvotettu kuumailmapallo, joka muhkeasta ulkokuorestaan huolimatta pitää sisällään niin kovin vähän. Vaimea Marbles I ja (bändin mittasuhteissa) ronskisti rokkaava Genie olisivatkin olleet kenties helpompi avausporras, mutta Marillion nyt on Marillion, eikä kompromisseja tunneta. Kiekon mittavin raita, Ocean Cloud, on selvin ja syvin kumarrus Pink Floydin suuntaan, eikä pitkälti päälle 17 minuutin mittainen teos ole lainkaan hullumpi numero, mutta parhaat palat ovat vasta tulossa.

Marbles oli, ja on edelleen, kovasti takapainoinen kokonaisuus, jonka jälkimmäinen levy pesee ensimmäisen mennen tullen. Ainakin allekirjoittaneen mielestä. Sinkuiksi aikoinaan valjastetut Don’t Hurt Yourself ja You’re Gone pääsevätkin nyt entistä paremmin oikeuksiinsa, kun biisikaksikko saa avata livepaketin toisen osuuden. Seesteisellä tavalla kaunis ja viehättävä Angelina on myös yksi hyvistä syistä tutustua Marblesin live-näkemykseen, sillä vuodet ovat kypsyttäneet tätä valiota taiten. Erikoismaininnan ansaitsevat myös Marbles jatkumon sulkeva neljäs osa, sekä em. Pink Floydia hyvällä maulla lainaileva Neverland, jonka virtauksessa voi aistia ajan hirvittävän kauneuden.

Eikä musiikkiannos tietenkään pääty Marblesin päättävään raitaan, sillä täytyyhän yleisölle nyt jotain ekstraa tarjota. Asianmukaisten pitkien aplodien päätteeksi soi vielä kolme kappaletta. Näistä ensinnä vuoron saavat vuoden 1995 Afraid of Sunlight -pitkäsoiton Out of This World ja King, jotka ovat ikääntyneet armollisesti. Konsertin sulkijana toimii puolestaan huomattavasti uudempaa tuotantoa edustavan Sounds That Can’t Be Made -albumin nimibiisi, jonka myötä on hyvä laskea esirippu.

Marillion ei juuri muutu, eikä Marbles ole juuri muokkaantunut, mutta mikäli satut olemaan bändin fani, haluat varmasti aistia sen taianomaisen tunnelman, jonka ryhmä pystyy yhä toisinaan luomaan.