Prince: 4Ever

Ei ollut suurikaan yllätys, että huhtikuussa 2016 menehtynyt Prince Rogers Nelson saapui pukinkonttisesonkiin kokoelman muodossa. Taiteilijan tunnuspiirteeksi jääneitä sanalyhennyksiä nimessään kunnioittava 4Ever paketoi Princen kultakauden uran 40 kappaleen tupla-albumille. Lupasyistä vuoteen 1993 päättyvä koonti ei siis elämäntyönä ole lainkaan kokonainen, kun esimerkiksi erinomaiset Gold Experience (1995), 3121 (2006) ja Planet Earth (2007) eivät ole edustettuna.

Tupla jakautuu aikakausiin, mutta niiden sisällä kronologia on sotkettu. Ehkäpä jaon syynä on myöhäisemmän tuotannon muhkeampi soundi (tai se, että kokoelman voi polkaista käyntiin superhiteillä varhaisen Soft and Wetin sijaan), mutta joka tapauksessa ykköslevy kattaa vuosien 1978-1985 äänitykset ja kakkoslevy siitä eteenpäin. Ensimmäinen Prince-kokoelma 10 vuoteen lyö onneksi pöytään myös kaupallisesti kakkoskorin hittejä, yhden loistavan b-puolen (Gotta Stop (Messin' About)) sekä aiemmin julkaisemattoman Moonbeam Levels -balladin, joka ansaitsee paikkansa tällä kokoelmalla.

Mutta pääosin valokeila on tietenkin megahiteissä. Toisaalta, koska kokoelman otsikkokaan ei kerro suurimmista menestyksistä, on harmillista että albumiraidat ja usein varsinaista singleä paremmat b-puolet ovat lähes kokonaan paitsiossa. Tuskin kovinkaan moni jäisi kaipaamaan, jos esimerkiksi Uptown, Batdance, Mountains, Girls & Boys ja If I Was Your Girlfriend olisi jätetty omaan arvoonsa, ja vaikkapa Erotic City, I Feel For You, Another Lonely Christmas, She’s Always In My Hair tai Computer Blue olisivat tuomassa aitoa mielenkiintoa kokoelmalle. Tai vaihtoehtoisesti olisi voinut heittää kehiin pidempiä ns. maxisingleversioita, sillä joidenkin tämän kokoelman timanttien säihke on turhan lyhytaikainen (Ainakin 1999, When Doves Cry ja Let's Go Crazy olisivat ansainneet edes albumiversion).

Vaikka Kummelin Musacornerin “Prinssi Haapamäeltä” on edelleen nerokasta parodiaa 1990-luvun Princestä, ei hän kultaista kosketustaan tuolloinkaan kadottanut. Thieves in the Temple, Cream ja Gett Off sekä tietenkin loisteliaan The Love Symbol -albumin My Name Is Prince, Sexy MF ja 7 ovat tällä kokoelmalla todisteena siitä. Samalla käy harvinaisen selväksi, miksi The New Power Generation on paras hänen uransa taustabändeistään. Tosin yli puolet tämänkin kokoelman lauluista on sävelletty, sovitettu, tuotettu ja soitettu yhden Princen voimalla.

4Ever on musiikillisesti erinomainen kooste, mutta se ei kerro Princen Warner-vuosien tarinaa - tai lyö tiskiin laulujen koko viehätysvoimaa lyhyiden versioiden suosimisen vuoksi. Toivottavasti joskus saadaan luvat kuntoon, jotta myös Princen myöhäisempi tuotanto pääsee oikeuksiinsa. Esimerkiksi Get on the Boat, Fury, Chelsea Rodgers ja Guitar pärjäisivät varsin mainiosti tämän kokoelman superhittien seassa. Toisaalta, koko uran kattava kokoelma vaatisi jo triplalevyn - tai vielä useamman levyn boksin.