Julkaistu: 18.01.2017
Arvostelija: Mika Roth

Jagjaguwar
Kalifornian ruosteisilta kukkuloilta kotoisin oleva Foxygen on julkaissut ihailtavalla tahdilla uutta musiikkia jo useamman vuoden ajan. 10-luvulla duo onkin putkauttanut markkinoille kokonaiset nelj� albumia, EP:n sek� yhdeks�n sinkkua, hektisimm�n piikin osuessa vuosiin 2012-2014. Viime vuonna b�ndi kutkutteli jo markkinoita kahdella sinkulla, kun America ja Follow the Leader muistuttelivat suurta yleis�� ryhm�n olemassaolosta, ja nyt on sitten sen nelj�nnen t�yspitk�n vuoro. Tosin albumi on vain reilu 32 minuuttia pitk�, joten ilmassa on liev�� ved�tyksen tuntua.
Ja kuinka ollakaan, Foxygen on my�s tunnistanut omat syntins�, ja kaksikko tuntuu nyt tekev�n pilaa jopa itsest��n. Tai n�in t�m�n pomp��sin rock-oopperan kaltaisen voisi ainakin tulkita. Duo kun liikkuu uutukaisellaan jossain Lou Reedin klassikoksi luokiteltavan Berlinin ja David Bowien samaisen saksalaisen kaupungin mukaan nimetyn trilogian linjoilla. Otetaan keitokseen mukaan viel� muutama kapallinen Broadwayn turpeaa loistoa ja (oikeasti rumalla tavalla) makaaberiksi �ityv�� teatraalisuutta, niin jo alkaa t�ytt�m��n. Silataan koko hoito viel� Elton Johnin kimaltelevalla stadion-rockilla ja Roger Watersin j�yhimmill� biiseill�, jotka eiv�t aikoinaan kelvanneet The Wallin t�ytteeksi, ja kyll� � nyt olemme l�hell� Hang-levy�.
Pid�n l�hes kaikesta edell� mainitusta, mutta kun tuo kaikki tungetaan yhteen vuokaan ja ylikypsennet��n, niin johan on kasassa omanlaisensa ateria. Voi luonnollisesti olla, ett� Foxygen tekee vain harmitonta pilaa kaikesta, mutta nyt pilkka osuu ensinn� omaan nilkkaan � tai sitten kaksikko on vain menett�nyt yhteyden planeetan pintaan. Olipa t�m� kivulias pettymys.




Kalifornialainen pop-rock duo, jonka musiikki on sekoitus kaikkea eltonjohnmaisen teatraalista sek� 70-luvun kokeellisempaa rockia, tyyliin Lou Reed ja David Bowie.
Linkki:
foxygentheband.com
(P�ivitetty 18.1.2017)