Kate Bush: Before the Dawn

Kate Bush on häkellyttävä taiteilija. Ensin hän häkellytti fanejaan ilmoittamalla palaavansa esiintymislavoille ensimmäistä kertaa 1970-luvun jälkeen. Lontoon Hammersmith Apollosta tuli toinen koti hänelle ja muille liveproduktioon osallistuville 22 konsertin ajaksi. Liput myytiin loppuun 15 minuutissa. Se tuskin häkellytti faneja, että luvassa oli viimeisen päälle rakennettu show, joka yhdisti musiikkia, taidetta ja teatteria. Veden allakin esiinnyttiin, kotoisen Miljoonasateen tapaan.

Sen jälkeen häkeltyi artisti itse. Vaikka kuvatallennetta ei ole saatavilla, Bush vaikuttaa aidosti hämmästyneeltä ja vaikuttuneelta saamastaan vastaanotosta. Siitä lähtien häkeltymisen rooli jäikin yleisölle. Kate Bush nimittäin laulaa näistä konserteista rakennetulla tripla-albumilla ylimaallisen loisteliaasti. Ensimmäinen, lauluvetoinen levy on silkkaa hunajaa alusta loppuun.

Mutta yhtäkkiä häkeltyminen ei olekaan pelkästään plusmerkkistä. Konsertin teatraalinen osio on nimittäin rakennettu kahden Kate Bush -albumin varaan. Tai tarkalleen ottaen albumin osien. Ninth Wave -osio koostuu yliarvostetun (mutta ihan mainion) Hounds of Love -albumin jälkimmäisestä puoliskosta ja A Sky of Honey -teemoitus perustuu Bushin 2000-luvun komean Aerial-paluualbumin haasteelliseen kakkoslevyyn.

Näissä kahdessa osiossa kerrotaan visuaalista tarinaa, joka pelkän musiikin turvin jää väkisin ontoksi. Jos teatteriesitys on haasteellista toteuttaa tv-versionakin, niin kokonaan ilman kuvaa mennään vielä toiseen potenssiin. Musiikki on kahdella jälkimmäisellä levyllä edelleen parhaimmillaan upeaa (And Dream of Sheep, Hello Earth, Aerial, Among Angels ja mykistävä Cloudbusting-päätös), mutta päällisin tunne on edelleen hämmennys.