Appiukko: Tärkeintä on tie

Don Ton Records

Kymmenvuotisjuhliaan tänä vuonna viettävä Appiukko on pyöräyttänyt juhlan kunniaksi kasaan neljännen pitkäsoittonsa. ”Epärehellistä suomirockia” soittava nelikko on vuosien ja julkaisujen vieriessä onnistunut luomaan omanlaisensa soundiin, josta ryhmän kannattaa olla ylpeä. Toki suuntaviivat osoittavat yhä sinne YUPn ja veikeimmän Kauko Röyhkän suuntaan, mutta enemmän tässä Appiukkoa on kuin mitään muuta.

Kolmen ja puolen vuoden takainen Roudan alla kukkii -albumi osui aikoinaan enemmänkin karmeihin, mutta nyt lumipallot rysäytetään jo onnistuneemmin olohuoneen maisemaikkunasta sisään. Vajaan vuoden takaisen Nigella kokkaa -sinkun kumpikin raita on itseoikeutetusti mukana, mutta Appiukko viskoo silmille myös muita herkullisia pop-helmiä ja rock-raitoja. Toisinaan tämä tyylien coctail saa vatsan lievästi vellomaan, mutta pidemmässä juoksussa monipuolisuus on enemmänkin vahvistava kuin heikentävä ominaisuus.

Levyn keskitienoille sijoitettu Kuherruskuu on kuin leppoisinta ja positiivisinta Lou Reediä Rouheasti pop-rokkaava Kallion Kundi saa yllättävää vetoapua trumpetista, Vanhus ja meri yllättää herkällä tunnelmoinnilla, ja kiekon sulkeva Vanha kaupunki vartioi ylpeästi postiaan. Levyn suurimmaksi ässäksi kasvaa kuitenkin Hei hellitä vähän, tuo todellinen pop-rock valio, joka kuulostaa juuri täydellisessä suhteessa uudelta ja vanhalta. Yllättäen Rushin ja Van Halenin suuntaan silmää vinkkaava Suoria sanoja on juuri oikea biisi juuri oikeassa paikassa, enkä keksi mitään pahaa sanottavaa Tarkkaile mun elämääni -raidasta, vaikka teksti hieman kitkerä onkin. Vai oliko se juju juuri siinä?

Appiukko lisää kierroksia neljännellä albumillaan, mutta muistaa pitää soiton rentona ja fiiliksen hyvänä. Kiekolta löytyykin jo puolen tusinaa radion voimasoittoon kelpuutettavaa helmeä, joten luulisi niiden oikeiden asioiden tapahtuvan hiljalleen, kunhan vain se viimeinenkin palanen – eli onni – loksahtaa paikoilleen. Tässä on joka tapauksessa oiva annos kesän aurinkoa ja elämän voimaa keskelle synkintä vuodenaikaa, mistä syvä kiitos ja kumarrus.