Demonic Death Judge: Seaweed

Suicide Records

Kymenlaakson Judget ovat täällä taas, ja tuomiota on luvassa tuttuun tapaan vasemmalle sekä oikealle. Kokoonpano on muuttunut sitten vajaan neljän vuoden takaisen haastattelun, mutta nelikon musiikki on mahdollisesti vain entistä savuisempaa ja höyryävämpää fuzz/sludge/stoner/doom -keitosta.

Kahdeksan raidan ja noin kolmen vartin mittainen Seaweed lyö suun täyteen metallilevää, mutta vaikka annos on äänellisesti(kin) massiivinen, pilkkoutuu se nopeasti nautittaviksi palasiksi. DDJ:n soundissa tyylillinen ehdottomuus ja rento fiilis yhdistyvätkin tavalla, joka saa aina ihmettelemään, että miten bändi temppunsa tekee ja kuinka paljon sen levyt kestävätkään pyörittämistä. Esimerkiksi instrumentaaliraita Cavity on kaikessa suoruudessaan helposti nielaistava, mutta kasvavan aallon myötä myös herkullisen hidas sulateltava. Toinen nurkkakivi kymenlaaksolaisten linnassa on lähes seitsenminuuttiseksi jyräksi paisuva Pure Cold, jonka massiivisessa hyökkäyksessä piilee jotain lohdullisen lohdutonta.

Seaweed kasvaakin kuuntelukertojen ropistessa tauluun, ja kun DJJ pääsee albuminsa sulkevaan Peninkulma-raitaan, on voittaja ollut jo pitkään selvillä. Viisi vuotta on tuhottoman pitkä aika pitkäsoittojen väliksi, joten josko tahti lähtisi taas kiihtymään. Se olisi enemmän kuin suotavaa.