Huoleton Huominen: Huoleton Huominen

V.R. Label

Helsinkiläinen Huoleton Huominen sai keväällä 2016 aikaiseksi pientä sutinaa, kun yhtyeen sinkkuraita Viidenneksi onnellisin maa julkaistiin. Vauhdikasta, melodista ja napakasti tarttuvaa punketirollia soittava bändi kun vaikutti olevan Suomen 10-luvun vastine Ramonesille – tai Ne Luumäet -orkesterille, ihan kuinka vaan. Nyt ryhmän debyyttialbumi on käsissä, joten kestääkö tiukka etunoja levymitassa, vai puuduttaako bändi saarnauksillaan?

Esikoisen kipaleet ovat kantaaottavia, se mainittakoon heti alkuun, sillä maamme/maailmamme tilaa pohditaan ankarasti pitkin kiekkoa. Em. sinkkusivallus on sijoitettu heti alkuun, mikä on pieni antikliimaksi, mutta löytyy sieltä kärjen takaa muitakin täsmäiskuja. Tuli iskee jo kipinää ja bändin, sekä levyn, nimibiisi napsuu lupaavasti, mutta jotenkin vain kaavasta puuttuu yhä jotain. Mielenkiintoinen ja jopa hämmentävä loikka rauhallisempiin fiiliksiin on puolestaan Maailmanlopun selfie, slovari jossa piirrellään kuvia kuin jossain Juice Leskisen kadonneessa helmessä. Ja tämä on siis mitä suurin hatunnosto. Esiin on nostettava myös helposti perusbiisiksi tuomittava Näkymätön kiire, joka on rosoinen, likainen ja mitä täydellisin perusvetäisy kaikessa punkmaisuudessaan. Näitä iskuja olisi mahtunut joukkoon vaikka pari lisääkin, ihan vaan vinkkinä.

Huoleton Huominen auraa tietä tutuilla välineillä, mutta kun kyse on vasta debyyttialbumista, voi lievän persoonattomuuden antaa vielä anteeksi. Vakavampi haaste on biisimateriaalin tehojen kasvatus, sillä pitäytyessään vanhoissa kaavoissa bändi sitoo suotta toisen kätensä selän taakse. Hieman rohkeammalla otteella näistä sävellyksistä kun olisi saanut huomattavasti ikimuistoisemmankin kiekon kasaan. Eli enemmän etunojaa ja unohdetaan ne genren sisäiset tyylipisteet, niin kyllä se siitä.