Julkaistu: 04.01.2017
Arvostelija: Mika Roth
Luova Records
Jyväskyläläinen Moly on niitä uusia kotimaisia yhtyeitä, jotka valavat uskoa rockin loppumattomaan voimaan. Bändin itsensä mukaan nimetyn esikoisalbumin biisejä on kuuleman mukaan hiottu jo vuodesta 2013 asti, kunnes ne ikuistettiin syksyllä 2016. Näin pitkä työstövaihe saattaisi pahimmassa tapauksessa poistaa kaiken roson ja tarttumapinnan biiseistä, mutta tämä ei todellakaan ole tilanne Molyn tapauksessa.
Viisihenkinen ryhmä on siis perustaltaan rock, mutta tukevalle kivijalalle on pinottu myös paljon muuta. Esikoisen rikkaasta soundista saattaa napata 70-luvun punkin ja progen kaikuja, vieläpä ilman ristiriitoja. Kiekon melankoliassa on lisäksi hykerryttävän paljon kotimaista uutta aaltoa, ja juurikin sellaista joka on hädin tuskin ehtinyt sulattamaan brittiläisen post-punkin itseensä. Tämän kaiken päälle kun sipaistaan vielä ohut kerros folkin ja bluesin kaihoa, niin johan on sekoitus. Eivätkä tekstit jää suinkaan musiikin varjoon, vaan vokalisti Esa-Pekka Vierimaa on kyennyt puristamaan itsestään nipun tarinoita, jotka ovat persoonallisen sekava coctail pohjoista ahdistusta. Endorfiinin jumala voi antaa nautintoa, mutta seksuaalisuudesta nousevat fantasiat ovat taipuvaisia kääntymään unelmien pimeämmille puolille. Kuuntele poika ja Nouskaa kyytiin yhdistävät puolestaan Rautavaaran kulkijaromantiikan Johnny Cashin miltei goottimaiseen synkkyyteen, joka saa huipennuksensa Testamentti-julistuksella. Kuinka moni haluaa kuoltuaan muuttua soittimeksi siten, että osat otetaan omasta kehosta?
Tummat juonteet ja folk-rockin tarjoamat raskaammat kehykset ovat Molyn voima, mutta bändi – ja erityisesti tekstittäjä Vierimaa – osaavat pysyä erossa niin tahattomasta kuin tahallisesta huumorista, sekä turhan raskaasta synkkyydestä. Vaikka bändin rakentama pienoisuniversumi on kuin Tom Waitsin ja Tuomari Nurmion yhdessä luoma maalaus, voi Molyn tarinoissa nähdä myös tiettyä positiivisuutta – jopa toiveikkuutta. Maailma on likainen, ja me ihmiset vielä saastaisempia, mutta ehkäpä Neil Armstrong voi nähdä kaiken kuusta kauniimpana – kuka tietää?
Jyväskyläläinen yhtye operoi rohkeasti ja akustispainotteisesti folkin ja vaihtoehtoisen pop-rockin usvaisilla rajamailla.
Linkki:
facebook.com/molyjkl
(Päivitetty 27.9.2021)